Lähde mukaan talkoisiin!

Niin, miten sinä reagoit asioihin? Toimiiko opettaminen koulussa? Osaavatko opettajat opettaa tai osaavatko opiskelijat oppia? Tiedetäänkö mitä koulussa pitäisi oikeasti tehdä ja miten? Purnaatko, ihmetteletkö, katseletko taakse vai eteenpäin? Autatko avaihenkilöitä?

Siinä muutama ärsyttävä kysymys. Itselle on muodostunut oman 1,5 vuotta kestäneen opettajuuden kasvamisen alkutaipaleessa tunne, että kyllä kansa tietää. Joka tuutista tulee aivan joka päivä viisaita sanoja. Jokainen ääntä pitävä osaa kertoa mitä tehdään väärin ja mitä puuttuu. Opettajat opettavat aivan niin kuin aina ennenkin, eivätkä pysy muutoksen kelkassa mukana. Opiskelijat ovat muuttuneet laiskoiksi, lyhytjännitteisiksi ja räpläävät jatkuvasti kännykkää. Koululuokat ovat sisustettu 100 vuotta sitten keksityllä menetelmällä, eli opettaja liitutaululla mukanaan teoreettinen tieto ja kaikki opiskelijat kauniissa riveissä omissa pulpeteissaan. Jatkuvasti valmistuu uusia tutkimustuloksia oppimiseen liittyvistä asioista. Ja nämä tutkimukset todella vahvistavat, että maailma muuttuu. Jos koulumaailman muutoksen reagointi on se, että oppiminen tapahtuu joitakin kertoja vuodessa erillisessä ATK-luokassa, jossa on internettiin kytkettynä tietokoneeseen johdolla ja opettaja sanoo joka hetki, mitä nappia opiskelijat painavat tästä ATK-laitteesta - niin, huh huh. Olenpa kuullut opettajasta, joka haluaisi ottaa työpuhelimellaan vastaan kuvaviestin työssäoppimassa olevalta opiskelijalta erinomaisesta oppimisprosessiin kuuluvasta tapahtumasta. Mutta mutta. Puhelin ei ehkä taivu tähän vaativaan tapahtumaan - höh.

Sitten ratkaisu. Oletko samaa mieltä, että meillä on laajaan tietomäärään perustuen tunnistettu ongelma tai ainakin tarve reagoida muuttuneeseen tilanteeseen? Yksinkertaistettuna nyt koulumaailman tulee ottaa ensin muuttunut maailma kiinni ja sitten pompata ihan pikkuisen edelle. Ja se kaiken paras asia. Pysyä siellä. Uskotaan tutkittua tietoa. Opettajat täydennyskoulutukseen (asenteet, menetelmät ja ympäristöt sekä välineet), ympäristöt remonttiin, opetusvälineet ajantasalle, opettamisessa keskityttäisiin yhteiskunnan tarpeisiin (projektitaito, kommunikointi, johtaminen, tiedon hankinta / analysointi, elinikäisen oppimisen avaintaidot, ongelmanratkaisutaidot...) ja opiskelijoita autetaan motivoitumaan oppimiseen.

Ehdotan talkoiden alkamista - kökkätöitä. Lopeta sinäkin se pask.. jauhaminen. Keskity katsomaan eteenpäin. Sovitaan, että ainoastaan tutkijat saavat katsoa taaksepäin. Tue omia esimiehiä, oman organisaatiosi johtoa sekä kehittämisorganisaatioita suuntautumaan tulevaisuuteen. Heidän tehtävänä on viedä tietoa niille varsinaisille poliittisille päättäjille. Uskotaan siihen, että perusteellisen taustatyön tehden asiat voivat oikeasti muuttua. Asenteen muutos esimerkiksi ei maksa mitään.

Voisitko juuri sinä muuttua? Mitä olet tehnyt yllä kerrotun kökän (talkoo) eteen vaikka viimeisen kuukauden aikana? Vai keskitytkö valittamiseen? 

Minä ole viimeisen kuukauden aikan tehnyt kökän eteen: perusteltu aloite web-kameroiden ja kokousmikrofonien hankkimiseksi työssäoppimisen ohjaamisen tehostamiseksi, perusteltu aloite opettajien työpuhelinten päivittämiseksi älypuhelimeksi, kehittänyt opetuksettomana aikana koulumme simulaatio-oppimisympäritöä sekä simulaatiomenetelmän hyödyntämistä kaikkien koulutusohjelmien käyttöön, käytössä olevien tietojärjestelmien kehittämisidointia useita kertoja (pääkäyttäjille eteenpäin vietäväksi), omassa opetustyössä olen hyötykäyttänyt opiskelijoiden omia matkapuhelimia, olen käyttänyt itse tehtyjä videoita oppimisen tukena, omalle esimiehelle sekä usealle muulle opettaja kollegalle olen vinkannut jonkun hyvän idean netistä oppimisen tukemiseksi... Ehkä jostain siemenestä kasvaa verso :)

Minä hallitsen somea

On tämä maailman meno ihmeellistä. 100 vuotta sitten ihmiset tuskailivat, että miten saisivat viestin kulkemaan ihmiseltä toiselle. Silloin melkein oikeasti lähetettiin savumerkkejä ja kirjeet kulkivat pullopostina joen virran mukana. Nyt viesti kulkee pikosekunnissa maailman ympäri, ainakin melkein. Ja kaiken huippu, oikeastaan ympyrä sulkeutuu. Viritin omaan älykkääseen mobiililaitteeseen jokunen viikko sitten sähköpostikalasteluohjelman seuraamaan viittä eri sähköpostia. Siis joka hetki taskuun vilisee tietoa joka suunnasta ihan huomaamatta. Pisteenä iin päälle. Nimesin kalasteluohjelman loogisesti pelkästä historian kunnioituksesta - pulloposti.

Se varsinainen asia. Olen tahallaan pikku hiljaa kasvattanut aktiviteettia sähköiseen elämään. Höpöttelen yksikseni blogissa, viserrän Twitterissä ja olen kavereiden kaa FB:ssa. Tekniikka auttaa tässä verkostoitumisessa. Kun ottaa käyttöön uusia interwebbiin liitettäviä ATK laitteita, niin ei tarvitse kuin vastata kaikkiin kysymyksiin OK OK OK OK ja kertaalleen kirjoittaa jokaisen järjestelmän käyttäjätunnuksen ja salasanan sekä lopuksi hyväksyy sen viimeisen kysymyksen klikkaamalla OK, niin siinä sitä ollaan. 

Nimittäin nykyajassa. Jos kuvittelet tämän jälkeen käyttäväsi tietokonetta tai kännykkää siihen perinteiseen tapaan, niin olet pulassa. Aina yllättäen joku ystävällinen ohjelma vilauttaa reunassa johonkin mediaan liittyvä informaatiopläjäyksen tai kuuluu pimpelipom - tietysti viestin merkiksi. Jos nyt yrität saada ohjelmia sammumaan, niin ehei. Ei ohjelmia ole tarkoitettu sammutettavaksi. Ne vaan jatkaa sinun puolestasi elämää.

Sitten tuli se merkittävä päivä. Löysin kännykästä datansiirto ON/OFF napin ja tietsikasta LENTOTILA ON/OFF napin. Ja volaa - minä päätä koska pullopostisomeviserrysblogifb uutisvirta tulee meille kotiin. Hahaa maailma. Minä voitin tälläkertaa.

Nyt lähetän blogin pilveen, sammutan datavirran ja alan ihailemaan kynttilän liekin lepatusta...

Mitä koululle kuuluu huomenna?

Tässä oppimisen ohjaamisen ammattilaisuuteen kasvamisessa (=opeopinnot) pääsin tutustumaan vallan mielenkiintoiseen julkaisuun. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti infotilaisuuden muutamia päiviä sitten oppimisen tulevaisuuteen liityvästä julkaisusta. Osallistuin kyseiseen infotilaisuuteen - verkon välityksellä. Omiin opintoihin liittyen tutustuin myös siihen varsinaiseen julkaisuun - tietysti sähköisessä muodossa. Sieltä pomppi silmiin paljon mielenkiintoista.

Mielestäni koko homman ydin oppimisen ohjaamisessa on se, että opettajien ja koulujen tulisi oikeasti aktivoitua. Opettajien tulisi heittäytyä koko persoonalla uuteen ajatusmalliin. Aivan kaikkien meidän opettajien tulisi päivittää tietojamme oppimismenetelmien ja -ympäristöjen osalta. Tässä asiassa auttaa avoin mieli ja uskallus kokeilemiseen. Tästä oppijat tykkäävät. Tarkoituksena ei tietenkään ole muuttaa vaan muuttamisen ilosta opettamismenetelmiä. Maailma ja oppijat vaan muuttuvat.

Sitten se oppimisen ympäristö. Siis se koulu. Tai oikeastaan rahakirstun vartijat. Koulu tarvitseen toimiakseen varoja. Ja toisaalta varat tulee kohdentaa järkevästi. Näitä varoja tarvitaan esimerkiksi tietoteknisten apuvälineiden hankkimiseksi siinä laajuudessa, että opettajan halutessa laitteistoja olisi antaa oppijoiden käyttöön oppimisen tukemiseksi. Lisäksi niitä koulun perusrakenteita tulisi rohkeasti päivittää. Esimerkiksi tavallinen teorialuokka. Onko sen pakko olla kalustettuna samalla tavalla, kuin 100v sitten?

Oikeastaan koko asiassa pääpointti on ajatus: Koulun ei pidä pyrkiä pysymään ainoastaan kehityksessä mukana, vaan koulun tulee mennä kehityksen etunenässä. Mennään mekin... :)