Opettaja liekeissä simulaation aikana...

Viikolla olin aivan liekeissä. Omassa töissä Koulutuskeskus Sedussa simulaatio-oppimistavan hyödyntäminen kaikkien lähihoitajaopiskelijoiden koululutusohjelmien osalta alkaa etenemään kuin juna kiskoilla. Vakaasti edeten, oikeaa vauhtia ja hyvään suuntaan. Oikeastaan vauhti senkun kiihtyy.

Keskiviikkona toteutettiin tuleville sairaanhoidon ja huolenpidon lähihoitajille oppimiskokemusta Koskenalantien simulaatiokeskuksessa kolmen opettajan voimin. Aiheena oli postoperatiivinen hoitotyö. Tämä treeni on yksikkömme vastaus työssäoppimispaikkojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nimittäin kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä harjaantumaan leikkauksen jälkeiseen potilaiden seurantaan ja hoitoon. Vaan ei hätää. Asia voidaan hoitaa simulaatioharjoitusmetodia toteuttaen. 

Luodaan harjoitusluokkaan osaston iltavuoron alku osastonhoitajan raportteineen. Kolme postilaspaikkaa. Kahdella vuoteella langattomasti ohjailtava potilassimulaattori ja yhdellä "oikea" potilas. Kaikille oli tehty polvileikkaus ja siitä se sitten alkoi... aivan tavallinen iltavuoro. Ja sellaisia aivan tavallisia seurantatoimenpiteitä ja aivan tavallisia ongelmia ratkaistavaksi. Työvuorossa oli muutama opiskelija ja jokunen oli pimennossa seuramassa tilanteen kehittymistä. Puolet luokan oppilaista kertasivat itsenäisesti ensiaputaitoja viereisessä luokassa.

Jokainen pääsi työvuoroon, vertaisarviointiryhmään ja kertaamaan ea-taitoja. Jokaisen työvuoron jälkeen oli ohjattu oppimiskeskustelu. Päähuomio kiinnitettiin onnistumisiin, opittuihin asioihin ja tavoitteena olleisiin aiheisiin. Olisittepa nähneet niitä opiskelijoiden onnistumisen ilmeitä haastavina hetkinä.

Ja minä itse oli aivan liekeissä omassa peililasikopissani ohjaillessani potilassimulaattoria luurit korvissa. Pöydällä käden ulottuvilla oli monisivuinen suunnitelma simulaatioiden etenemisestä eri vaiheineen. Ja juna jatkoi iloisesti eteenpäin...

Ajatelkaa. Tästä saa palkkaa... :)

"Nikolai Hallikainen" polvileikattuna toivottaa HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ...

Lähde mukaan talkoisiin!

Niin, miten sinä reagoit asioihin? Toimiiko opettaminen koulussa? Osaavatko opettajat opettaa tai osaavatko opiskelijat oppia? Tiedetäänkö mitä koulussa pitäisi oikeasti tehdä ja miten? Purnaatko, ihmetteletkö, katseletko taakse vai eteenpäin? Autatko avaihenkilöitä?

Siinä muutama ärsyttävä kysymys. Itselle on muodostunut oman 1,5 vuotta kestäneen opettajuuden kasvamisen alkutaipaleessa tunne, että kyllä kansa tietää. Joka tuutista tulee aivan joka päivä viisaita sanoja. Jokainen ääntä pitävä osaa kertoa mitä tehdään väärin ja mitä puuttuu. Opettajat opettavat aivan niin kuin aina ennenkin, eivätkä pysy muutoksen kelkassa mukana. Opiskelijat ovat muuttuneet laiskoiksi, lyhytjännitteisiksi ja räpläävät jatkuvasti kännykkää. Koululuokat ovat sisustettu 100 vuotta sitten keksityllä menetelmällä, eli opettaja liitutaululla mukanaan teoreettinen tieto ja kaikki opiskelijat kauniissa riveissä omissa pulpeteissaan. Jatkuvasti valmistuu uusia tutkimustuloksia oppimiseen liittyvistä asioista. Ja nämä tutkimukset todella vahvistavat, että maailma muuttuu. Jos koulumaailman muutoksen reagointi on se, että oppiminen tapahtuu joitakin kertoja vuodessa erillisessä ATK-luokassa, jossa on internettiin kytkettynä tietokoneeseen johdolla ja opettaja sanoo joka hetki, mitä nappia opiskelijat painavat tästä ATK-laitteesta - niin, huh huh. Olenpa kuullut opettajasta, joka haluaisi ottaa työpuhelimellaan vastaan kuvaviestin työssäoppimassa olevalta opiskelijalta erinomaisesta oppimisprosessiin kuuluvasta tapahtumasta. Mutta mutta. Puhelin ei ehkä taivu tähän vaativaan tapahtumaan - höh.

Sitten ratkaisu. Oletko samaa mieltä, että meillä on laajaan tietomäärään perustuen tunnistettu ongelma tai ainakin tarve reagoida muuttuneeseen tilanteeseen? Yksinkertaistettuna nyt koulumaailman tulee ottaa ensin muuttunut maailma kiinni ja sitten pompata ihan pikkuisen edelle. Ja se kaiken paras asia. Pysyä siellä. Uskotaan tutkittua tietoa. Opettajat täydennyskoulutukseen (asenteet, menetelmät ja ympäristöt sekä välineet), ympäristöt remonttiin, opetusvälineet ajantasalle, opettamisessa keskityttäisiin yhteiskunnan tarpeisiin (projektitaito, kommunikointi, johtaminen, tiedon hankinta / analysointi, elinikäisen oppimisen avaintaidot, ongelmanratkaisutaidot...) ja opiskelijoita autetaan motivoitumaan oppimiseen.

Ehdotan talkoiden alkamista - kökkätöitä. Lopeta sinäkin se pask.. jauhaminen. Keskity katsomaan eteenpäin. Sovitaan, että ainoastaan tutkijat saavat katsoa taaksepäin. Tue omia esimiehiä, oman organisaatiosi johtoa sekä kehittämisorganisaatioita suuntautumaan tulevaisuuteen. Heidän tehtävänä on viedä tietoa niille varsinaisille poliittisille päättäjille. Uskotaan siihen, että perusteellisen taustatyön tehden asiat voivat oikeasti muuttua. Asenteen muutos esimerkiksi ei maksa mitään.

Voisitko juuri sinä muuttua? Mitä olet tehnyt yllä kerrotun kökän (talkoo) eteen vaikka viimeisen kuukauden aikana? Vai keskitytkö valittamiseen? 

Minä ole viimeisen kuukauden aikan tehnyt kökän eteen: perusteltu aloite web-kameroiden ja kokousmikrofonien hankkimiseksi työssäoppimisen ohjaamisen tehostamiseksi, perusteltu aloite opettajien työpuhelinten päivittämiseksi älypuhelimeksi, kehittänyt opetuksettomana aikana koulumme simulaatio-oppimisympäritöä sekä simulaatiomenetelmän hyödyntämistä kaikkien koulutusohjelmien käyttöön, käytössä olevien tietojärjestelmien kehittämisidointia useita kertoja (pääkäyttäjille eteenpäin vietäväksi), omassa opetustyössä olen hyötykäyttänyt opiskelijoiden omia matkapuhelimia, olen käyttänyt itse tehtyjä videoita oppimisen tukena, omalle esimiehelle sekä usealle muulle opettaja kollegalle olen vinkannut jonkun hyvän idean netistä oppimisen tukemiseksi... Ehkä jostain siemenestä kasvaa verso :)