Simulaatiopedagogiikka sopii moneen

Uskallan väittää, että...

... simulaatio soveltuu lähes kaikkeen ammatilliseen oppimiseen yhtenä oppimista tukevana menetelmänä koulutusalasta riippumatta. 

Miten käy, jos tylsien opettajan yksinpuheluiden sijasta opiskelijat pukattaisiin muutamaksi tunniksi oppilaitoksen nykyaikaiseen todellisuutta jäljittelevään simulaatioympäristöön harjoittelemaan ryhmässä opeteltavaa asiaa teknologiaa hyödyntäen? Vielä kun soppaan lisätään simulaatio-ohjaajaksi koulutettu innokas opettaja ja ripakopallinen oppimisen iloa, niin huh huh. Kannattaa kokeilla...

Seinäjoella Koulutuskeskus Sedun Koskenalantien yksikön lähihoitajakoulutuksessa opitaan tulevaisuudessa todellisuutta jäljittelevään hoitoympäristöön sijoitettujen potilassimulaattoreiden avustuksella. Simulaatio oppimismenetelmänä ja -ympäristönä mahdollistavat terveysalan opiskelijoiden potilasturvallisuuteen tähtäävien rutiinitaitojen oppimisen. Langattomasti ohjattavien potilassimulaattoreiden avulla voidaan lisäksi harjoitella turvallisesti harvinaisia tai erittäin haastavia moniammatillisia hoitotilanteita.

Moniammatillinen ryhmäsimulaatio

Opettajaopintoihin liittyvä kehittämistehtävä

Haen itselleni pedagogista pätevyyttä ammatillisiin aineisiin. Opintojen loppusuoraa pusken juuri nyt Jyväskylän AMK:n ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Pätevyyden avulla saan lopullisen siunauksen ensihoidon lehtori virkaan Koulutuskeskus Sedussa Seinäjoella. Voi tätä oppimisen iloa työn ohella... :)

Opeopintoihin liittyy luonnollisesti kehittämistyö. Kohteeksi valitsin lähihoitajaopiskelijoiden oppimista tukevan simulaatio-oppimismenetelmän hyödyntämisen toteuttamissuunnitelman rakentamisen. Suunnitelmaa hyödynnetään Koulutuskeskus Sedun Seinäjoella sijaitsevassa Koskenalantien yksikössä lukuvuodesta 2014–2015 alkaen. Kuten alussa väitin, niin mielestäni samaa simulaatiomenetelmää voidaan hyödyntää kaikessa ammatillisessa koulutuksessa koulutusalasta riippumatta. Kehittämistyössä olivat mukana omasta näkökulmastaan kehitellen robotiikan, turvallisuusalan ja ATTO-aineiden opettajaopiskelijoita omissa oppilaitoksissaan. Alla on kuvakaappaus meidän opintopiirin verkkotapaamisesta.

Opettajaopinnot verkossa

Mitä simulaatio on?

Terveysalan ryhmäsimulaatiossa osaavien opettajien ja erityisten teknisten apuvälineiden avulla luodaan todellisuutta jäljitteleviä hoitotilanteita. Ympäristönä voivat olla esimerkiksi sairaala, ambulanssi, koti tai ulkoilma. Hoidon kohteena voivat olla langattomasti ohjattavat potilassimulaattorit tai yksi opiskelijoista. Osa ryhmän opiskelijoista kykenee seuraamaan harjoitusta toisesta luokasta äänen ja kuvan siirtämisen mahdollistavat tekniikan ansiosta. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin luovasti toteuttaen oppimistapahtuma voidaan toteuttaa täysin ilman näitä kaikkia kivoja apuvälineitä. Oleellisin oppimista ohjaileva välinen on simulaatiopedagogiikan tunteva innokas opettaja.

Traumatiimin toimintaa harjoituksessa

Omassa oppilaitoksessani on meneillään simulaation kokonaisvaltainen kehittämistyö. Menetelmän hyödyntäminen lähihoitajien koulutuksessa aikaisempaa laajemmin, simulaatio-ohjaajaksi kouluttautuminen opettajien osalta sekä simulaatioympäristön kehittäminen ovat työn alla. Yksi omakohtainen unelma olisi simulaatio-ohjaajien kansallinen verkostoituminen. Olisi hienoa kokea tilanne, että kaikki puhaltaisivat yhteen hehkuvaan simulaatiohiileen - samasta suunnasta. Siten ei tulisi savut kenenkään silmiin. 

Alla videonpätkän avulla pääsee kurkistamaan meidän yksittäistä simulaatioharjoitusta.

  

Kehittämistyö sähköisesti julkaistuna löytyy osoitteesta www.issuu.com/pasijaskari. Lisätietoja tai kehittämisideoita tarjoten voi olla yhteydessä työsähköpostiosoitteeseen pasi.jaskari(ät)sedu.fi.

Vaikeuksien(ko) kautta voittoon(ko)?

Tätä se mun uneni tiesi. Jo viimekesästä alkaen olen meinannut lähteä lenkille ja nyt se sitten tapahtui. Tai oikeastaan jo launataina alkoi kuntoilu. Aloitin komeasti korkeanpaikan treenillä. Ajoin Kokkolaan, kävin uimassa ja ajoin takaisin alaspäin - kotiin.

Se varsinainen lenkkipäivä olis sitten sunnuntaina. Se tavallaan onnistui. Eka ongelma tuli sukkien kanssa. Tai oikeastaan sellaisten kivasti puristavien säärystimien kanssa. Piti netistä katsoa ohje, että miten päin ne laitetaan jalkaan. Onneksi löytyi ohje. Miten niin liian kauan edellisestä lenkistä.

Seuraava sattumus tuli kilometrin hölkkäämisen jälkeen. Syke paukutti aivan tapissa ja sykemittarista loppui akku. Tästäkin selvisin ihan itse. Olen hyvinkin vakuuttunut, että sydämeni sykki aivan koko lenkin, vaikka mittari olikin OFF asennossa.

Parin kilometrin jälkeen nilkat ja polvet muistuttivat olemassaolostaan. Jopa oli outoa, että näin lyhyen lönköttelyn jälkeen tuntui olevan saranoissa rasvauksen puutetta. Onneksi tämäkin kitinä tavallaan helpottui lenkin edetessä. 

Tasan puolessa välissä lenkkiä päätin, että en kierrä koko reittiä. Käännyin takaisin ja lönköttelin kotiin. Viisas pääsee vähemmällä.

Takaisin jolkotellessani ohitin pihalla ulkoilevan äidin ja pikkuisen pojan. Poika lähti juosta kirmailemaan vierelläni isosti hymyillen - samaa vauhtia. Nopsasti keksin, että peruskuntotreenissä pitää juosta hiljaa. Kyllä minä olisin lujempaakin...

Perinteitä kunnioittaen loppuspurtti tapahtuu kerrostalon portaissa. Siten saan elimistöön kivan buustin maitohappoa jäykistämään lihakset seuraavaa päivää ajatellen. Suihku, vesi ja apinan banaani ekana huoltona. Tokana huoltona venyttelyä ja vipana huoltona soffalla makuuta. 

Voi että tätä urheilijan elämää. Varokaa vaan vuoden 2015 maratoonarit. Minä olen jossain mukana ja tulen voittamaan - itseni... ;)