Kaukopartiomarssi 2012 (osa 2/3)

Viimeiset hetket

Lähdimme perjantaina aamulla ajelemaan Etelä-Pohjanmaalta kohti Uttia. Jo autojen pakkausvaiheessa oli aistittavissa pientä kutinaa kropassa. Matkalla jutut pyörivät tulevan koitoksen ympärillä ja taisipa jokainen ajatella puoliääneen “muistinko ottaa kaiken tarpeellisen” -ajatuksia. Tietysti viimeiset ostokset muonan osalta tehtiin matkan aikana.

Olimme varanneet etukäteen sopivan matkan päästä riittävän ison mökin käyttöömme. Mökissä halusimme olevan riittävästi lepotilaa ja sauna marssin jälkeistä elämää ajatellen. Hyvän mökin löysimmekin. Mökille päästyämme alkoi heti jokaisen osalta omat viimeiset viritykset varusteiden, ruoan ja juoman osalta. Jokaisella oli marssia ajatellen oma visio edellämainituista. Yhteisesti olimme kuitenkin päättäneet syömistaktiikaksi sen, että jokaisen kierroksen välissä teemme varsinaisen ruokailun Uttihallissa. Tämä päätös tietysti vaikutti siihen, mitä marssireppuun pakattiin.

Itse marssihan koostui kolmesta 25km lenkistä, jotka alkoivat ja loppuivat aina Uttihalliin. Sallittua oli säilyttää osaa varusteista hallilla. Ja muutenkin hallissa sai suorittaa henkilökohtaista huoltoa. Tämä oli mielestäni hyvä “helpotus” muuten niin pitkälle suoritukselle. Totuuden nimessä ei kaukopartiomiehillä tainnut olla posliinivessaa käytössä partiomatkoillaan säännöllisin väliajoin, mutta sallittakoon tämä:) Lisäksi jokaiseen kierrokseen sisältyi jotain tehtävää hyväksytyn suorituksen saavuttamiseksi. Nyt edessä oli avoveden ylitys, ekoaseella ammunta ja pikataival.
Juuri ennen lähtöä oli järjestäjän puolesta viimeinen infotilaisuus marssille lähteville. Käyttöömme saimme henkilökohtaiset kartat reittipiiroksien kera paikalle ilmoittautumisen yhteydessä. Tunnelma oli ryhmässämme erinomainen. Pohojalaaset odottivat irtipäästämistä.

25km

Juuri ennen lähtiö oli järjestäjän viime hetken info marssijoille. Olimme saaneet henkilökohtaiset kartat reittikuvauksineen paikalle ilmoittautumisen yhteydessä. Lähdön tapahduttua ryhmämme suunnisti kohti ensimmäistä lenkkiä. Itselläni oli ekojen kilometrien aikana kiva kutina kehossa. Sai lähteä patikoimaan reppu selässä kivassa seurassa otsalampun valossa karttasuunnan maukaisesti kohti haastetta. Aivan aluksi oli tietysti sitä perinteistä repun hihnojen säätelyä ja muutenkin varusteiden kääntelyä. Hieman tuli tunne, että olivatko muut matkaan lähtijät jotenkin eri sarjassa. He häipyivät pimeyteen äänettömästi ja meidän partio pulisi iloisesti.

Pian pimeyden keskeltä putkahti eteemme avoveden ylitys. Kyseinen osuus oli hieman huolestuttanut meitä etukäteen, koska uskoimme veden olevan ajankohta huomioon ottaen melkoisen kylmää. Järjestäjät muuttivatkin alkuperäista suunnitelmaa ja ylityspaikalle oli tuotuna useita pienen pieniä kumiveneitä ylityksen helpottamiseksi. Partiomme meni kokonaisuudessaan veneillä ylitse. Kiinnisaamamme muut marssijat riisuivat vaatteensa, pakkasivat repun jätesäkkiin ja pulahtivat ylitykseen. Yksi samkareista jopa toimi urhesti minun ja marssitoverini kumiveneen perämoottorina. Päästiin hienosti vauhtiiin. Koko partiomme säästyi kastumiselta. Ylityksen jälkeen pidimme ekan tauon.

Karttaamme oli piirrettynä marssireitti, joka noudatteli osittain polkuja ja teitä. Lisäksi jokaisella kierroksella oli karttaa merkitty kaksi tai kolme pakollista rastipistettä, joiden kautta marssin tuli kulkea. Ryhmässä tehtiin päätös, että käytämme yön pimeinä tunteina teitä mahdollisimman paljon hyväksemme. Marssimme eteni reippaasti kellokallen kellon mukaisesti tauottuen. Isommalla tiellä marssiessamme tuli mieleen, että heijastin voisi olla kiva turvallisuuslisä otsalamppujen lisäksi.

Marssi jatkui hilpeissä tunnelmissa, ehkä aamuyön tunteina hieman hiljentyen. Onneksemme keli ei ollut märkä. Lämpöä ei ollut paljoa, ehkä 2-4 astetta kylmimmillään. Kierroksen loppupuolella päätimme suunnistamalla oikaista yhden metsän läpo. Iloisena yllätyksenä vastaamme tuli iso vuolaasti virtaava oja. Ojan yli ei päässyt mitenkään ilman apuvälinettä. Etsimme jotain apuja, mutta laihoin tuloksin. Kävelimme ojan suuntaisesti tietä kohti palaten alkuperäiselle reitille. Onneksi kaksi partion monista silmistä huomasi ojan yli kaatuneen puun. Siitä alkoi sitten yksi partiomme aamuyön mielialaa parhaiten kohottava puuhasteluhetki. Yksitellen toinen toistamme auttaen kapusimme liukkaan puun avulla ojan toiselle puolelle. Siinä oli tuuletuksen paikka.

50km

Uttihalliin saavuttuamme alkoi heti energien tankkaaminen ja varusteiden huolto. Huvitimme itseämme ja “kanssakilpailijoitamme” menemällä pihalle valmistamaan NATO ruokaamme. Oli siinä ihmeteltävää, kun vesitilkka alkoi kiehumaan pussissa itsekseen ja hokkuspokkus. Erittäin energiapitoinen ruoka oli valmista.
Toiselle kierrokselle lähtiessä kehossa oli jo selvästi rasituksen tunnettä. Itse maratonin kokeneena osasin aavistella, että mitä mahdollisesti on tulossa. Vielä tarvitaan lujaa tahtoa ja ryhmän rannustusta. Tässä vaiheessa kenkävalinta puhututti ryhmässä. Itselläni oli jäykkäpohjaiset vaelluskengät. Tämä ei varmaankaan ollut paras valinta, koska kävelystä iso osa toteutettiin poluilla ja tiellä. Tosin reitin varrella oli kosteita paikkoja, joten ei tavallisilla lenkkareillakaan olisi selvinnyt kastumatta. Olisikohan lenkkikenkä/kumisaapas paras yhdistelmä tai pohjastaan taipuvami GoreTex vaellusjalkine?

Heti lähdöstä kaurakäyttöinen navigaattorimme päätti ohjastaa ryhmämme kiertämään ison turvesuoalueen reittipiirroksen vastaisesti toiselta puolelta. Näin tekivät jotkut muutkin pikkupartiot. Kartan mittakaavasta ja ehkä vuosiluvustakin johtuen näihin omiin reitteihin sisältyy aina riskejä. Nytkin meinasi vesioja tuoda lisähaastetta etenemiselle. Matka kuitenkin jatkui tarkkaan tauottuen. Tässä vaiheessa oli jo varmaan kaikille partiomme jäsenille tullut selväksi, että tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä ovat toistemme tsemppaaminen, jatkuva suunnitelmallinen eteneminen ja tauoilla tehokas itsemme ja välineistömme huolto.
Kierroksen loppuosalla alkoi ryhmässämme ilmenemään huilia ja murheita. Kova rasitus alkoi tuntumaan kehoissa. Alkoi ilmenemään nivel, hiertymä, lihas ja nesteen imeytymisongelmia. Ongelmat kasvoivat jopa niin suuriksi, että ryhmän etenemisvauhdista hieman tingittiin. “Kaveria ei kuitenkaan jätetä” -periaatteella marssimme kohti Uttihallia jatkotaktiikasta keskustellen. Päätimme yhteisesti siten, että kaksi partiomme jäsenistä menevät 50km marssimisen jälkeen lämmittelemään mökille saunaa ja aloittamaan oman toipumisen. Muun ryhmän osalta Uttihallissa alkoi NATOon perustuva energian tankkaus.

Niin, olihan siina ennen lenkin hyväksyttävää suoritusta ekoaseella ampuminen. Pistoolilla pamauteltiin jokainen tauluun pisterajan ylitys sotilaalliseen tapaan. Muuten tauko meni huollen. Mieliala on ryhmässä jo hieman uupuneempi, mutta kuitenkin joukon voima aiheutti tsemppitason kasvun. Tauolla on ihmeellinen vaikutus.

75km

Viimeiselle lenkille lähtiessä jalat alkoivat tuntumaan – niin, siis todellakin tuntumaan… Lihakset eivät olleet itselläni maratonilta tutusti kipeinä, mutta lähinnä varpaiden suunnassa jäykkä vaelluskenkäni alkoi tekemään tehtävänsä. Reitti oli kartan mukaan hyvinkin polku ja tie painotteinen.

Kenkiä lukuunottamatta oli erittäin tyytyväinen varustevalintoihini. Nesteytykseen oli letkulla varustettu juomapussi aivan erinomainen. Näin tuli juotua riittävästi. Haglöfsin GoreTex asu oli juuri sopivasti hengittävä asuna kaikkinen tuuletusaukkoineen. Asun alla itselläni oli ainoastaan lyhythihainen tekninen paita. Tauoilla piti erittäi tarkasti pitää huolta, ettei ehtinyt tulla kylmä. Käytin apunani repun sivutaskussa olevaa avaruuslakanaa. Anatominen reppu oli mukavan istuva kantoväline selässä kohtuullisesti painavalle varustekasalle.

Viimeisen kierroksen aikana voimia tuli hieman säästää ja taukoja ajoittaa siten, että viimeisen 5km pikamarssin (1h aikaa) suorittamisen varmittamiseksi pidimme tauon ennen pikataipaleen alkua. Viimeisen kierroksen taukojen rytmitystä muutimme nopeampikiertoiseksi. 30min marssia ja 5min taukoa. Muuten tauolla ehti tulla liian kylmä. Tauot kun alkoivat kulumaan enemmänkin reppu selässä makaaten ja energiapatukkaa jyrsien.

Pikataipaleelle saimme jo tosissaan tsempata toinen toistamme niin henkisen kuin fyysisen rasituksen vuoksi. Oli siinä varmaankin tavallisella lauantaikävelijällä ihmeteltävää ryhmämme vaappuessa kohti tavoitetta. Niin se Uttihalli lopuksi alkoi heijastumaan verkkokalvoille ja pian olimme ilmoittautumassa kisatoimistossa. Onnelliset kaukopartiomarssijat saivat kaulaan ripustettavaksi komeat kultamitalit.

Toipumisen alku

Todellisen kaukopartiohengen mukaisesti ryhmämme suunnisti autoilla heti lähimmälle huoltoasemalle pitsaa ja hanpurilaista syömään. Sen olimme kyllä ansainneet.

Mökillä meitä odottivat lämmin sauna ja kaksi piristynyttä ryhmäläistä. Siitä alkoi välittömästi mitali kaulassa rääkätyn kehon huolto kaikessa mielessä. Taas kerran sai huomata lämpimän veden, kuivien ja pehmoisten vaatteiden ihanuuden. Illan huoltotöiden jatkuessa keskusteltiin ja hehkutettiin toteutettua haastetta. Pian kuitenkin alkoivat yksitellen marssijoiden henkilökohtaiset kynttilät sammua ja mökin täytti tasainen uupuneiden marssijoiden kuorsaus.

Aamuauringon myötä yksi toisensa jälkeen ilmestyi aamupalalle. Pian aloimme valmistelemaan kotiinlähtöä. Kaikilla oli eriasteisia kipuja ja/tai nirhaumia siellä täällä. Kävely muistutti aluksi ehkä ankan vaappumista. Kaikesta huolimatta kotimatkalla suunnittelimme jo vuoden 2013 Kaukopartiomarssiin osallistumista.

Kaukopartiomarssi 2013 (osa 1/3)

Valmistautuminen 

Tänä syksynä tarjoutui hieman yllättäen mahdollisuus osallistua ryhmässä “vuoren valloittamiseen”. Nimittäin  aikaisemmin syksyllä tuskailin, etten ehdi saavuttaa syksyn aikana riittävän hyvää maratonkuntoa. Mielessä oli halu tehdä jotain liikunnallista isompaa juttua. Yllättäen sain kuulla, että edellisessä bloggauksessa kirjoittamastani työyhteisössä oli aloitettu valmistautuminen Kaukopartiomarssiin. Oikeastaan Kaukopartiomarssista oli kyllä puhuttu ennemminkin, mutta nyt poppoo oli tosissaan. Sinne mennään ja treenit olivat käynnissä.

Kaukopartiomarssi järjestettiin 12.-13.10.2012 Utissa. Kaukopartiomarssitapahtumalla vaalitaan sota-aikaisten kaukopartiomiesten perinteitä. Lyhyesti kerrottuna Kaukopartiomarssissa edetään metsässä ja teillä reppu selässä suunnistaen 24h aikana 75km erilaiset rastipisteet etsien sekä tehtävät ratkaisten. Toki tapahtumassa ovat matkoina 50 ja 25km, mutta ryhmässä oli jo päätös kovimmasta tavoitteesta. Sitten päässäni kolahti. Siinä on se minun tämän syksyn haaste.

Hieman erilainen haaste aikaisempiin verrattuna. Olen toki juossun maratoneja ja osallistunut pitkiin hiihtotapahtumiin. Ja tavoitteellinen kuntoilu on tuttua. Osasin aikaisempiin kokemuksiin pohjautuen uumoilla mitä on odotettavissa. 75km kävely ilman reppuakin tavallisella tiellä on jo sinänsä kuluttava koitos jaloille. Kun asiaan lisätään reppu, maasto, suunnistus, pimeä, kylmä ja ehkä sadekin, niin siinä on vaikeuskerrointa kerrakseen.

 Päätöksen jälkeen muutin treeniohjelmaani täysin. Kaikki ulkona tapahtuva liikunta tapahtui vaelluskengillä. Siis kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Välillä selässä oli vesipulloilla täytetty rinkka. Siten sain lisää painoa harteille ja rasitusta kävelyyn. Testailin erilaisia vaatetuksia nopeahkoon kävelyyn rinkka selässä. Kokemuksesta tiesin, että liian lämpöiset vaatteet aiheuttaisivat hikoilun kautta nopeaa uupumista. Sykemittarista oli kiva seurata erilaisten lisäpaino-vaate-nopeus-maasto-valaistus-kosteus olosuhteiden vaikutusta.

Yhteinen treeni 

Osallistuin yhteen yhteiseen treeniin, jossa halusimme tastata varusteita ja marssivauhtia lepoaikoineen. Taktiikaksi olimme ajatelleet marssivauhdiksi 5km tunnissa siten, että tunnin marssimisen jälkeen pidetään 10 minuutin tauko. Pakkasin rinkkaan tahallaan paljon painoa. Vielä tässä vaiheessa emme tienneet olisiko varsinaisessa Kaukopartiomarssissa maastossa tapahtuva pakollinen useamman tunnin marssilepo. Tämä olisi aiheuttanut kannettavien majoitusvarusteiden mukaanottamisen. Yhteisessä treenissä taaperrimme pienenä partiona Peräseinäjoen metsissä 8h. Siitä kukin voi laskea marssitun matkan, kun tavoitteemme marssivauhdista jotakuinkin piti. Vauhti tuntui hyvältä. Toki jo tässä vaiheessa tuli jo testattua ryhmämme marssijoiden polvia, nilkkoja ja varpaita. Ehkä myös hieman testattiin jo henkistä kanttia varsinaista koitosta ajatellen. Varusteiden osalta yksi ehkä kivoin keksintö oli reppuun laitettava letkulla varustettu juomapussi. Niitä saa vaikka paikallisesta marketista muutamalla eurolla. Juomapussin etu on se, että näinkin pitkäkestoisessa suorituksessa ihan oikeasti tulee juotua riittävästi tasaisesti koko suorituksen ajan. Moista pussia itselläni ei ollut yhteisellä testimarrssillamme. Mutta pian sen jälkeen hankin pussukan omiin treeneihini testattavaksi. Ja hyvältä tuntui.

Yksi erityinen testattava oli myös yömarssiamme ajatellen hankkimani halpa otsavalaisin. Ekassa omassa pimeän ajan treenissäni huomasin pienoisen ongelman. Valo heijastui ikävästi omien silmälasien kautta silmiin. Asia oli korjattuna helposti lippalakilla. Lipasta olisi mahdollisesti hyötyä myös vesisateessa. Siten silmälasit pysyisivät kuivempana. Pimeän ajan treenissä kokeilin myös otsapampun valossa kävellä reippaasti erilaisissa maastoissa. Huomasin heti sykemittarin avulla, että marssivauhti tippuun helposti kostean/risukkoisen maaston ansiosta.

Pikkuhiljaa aloin keräilemään varusteita itse tapahtumaa ajatellen. Mietimme yksin ja yhdessä erilaisia varusteita, juomia ja ruokia. Laskeskelin jopa energiankulutusta koko tapahtumaan ajatellen (24h ja jatkuva rasitus). Pääruoaksi päätimme ottaa Varustelekasta hankittuja NATO taistelumuona -annoksia. Pääasiallinen syy valintaa oli nerokas lämmitystapa. Lämmittämiseen kun ei tarvittu mitään erillistä lämmönlähdettä. Pussiin lisättiin tilkka vettä, kemiallinen reaktio ja hokkuspokkus, ruoka oli valmista. Alla varsinainen varustelista pakkaamisen helpottamiseksi:

Marssiasu: GoreTex puku, tekninen T-paita, lippis, (kylmällä kelillä tekninen alusasu, hanskat, pipo) Vaelluskengät, tuplasukat Vara-/taukovaatteet: Sadeviitta Fleece ja urheiluasu Uimahousut Tekninen T-paita Ohut poolopaita Hanskat Tuplasukat Ohuet muovipussit kastuneiden kenkien sisälle

Ruoka ja juoma repussa: 2 litraa Dexal Light kuntojuomaa (3%) juomapussissa 2 x 0,5 litraa vettä NATO annos ruokaa 3kpl Ruisleipää 12 viipaletta Meetvurstia 24 siivua Rusinoita, suklaata ja pähkinöitä 6 annospussia Energiapatukoita ja -geeliä Keksiä Pikakahvia, teepusseja ja sokeripaloja

 Muut varusteet: Rinkka Jätesäkki 3kpl, narua muutama metri Kompassi, karttalaukku, paperi ja kynä GSM + minigrip pussi EA pakkaus, rakkolaastareita, valkovaseniilia (kainalot), steriili im neula (rakkojen puhkaisu) WC paperi muovipussissa Puukko Kuksa, ruokalusikka Alumiininen kahvipannu 0,5 litraa (yhteiseen käyttöön) Avaruuslakana Kello Otsalamppu, taskulamppu Pieni pyyhe

Viimeisinä päivinä ennen varsinaista marssitapahtumaa tein nesteen ja energian tankkaamisen osalta kuten ennen maratonia. Pari-kolme päivää juon riittävästi nestettä. Hiilihydraatteja tankaan Dexal Heavyn avulla sekä syöden hieman normaalia vähemmän salaatteja (=enemmän hiilareita). Kuitenkin varoin syömästä itseäni ähkyyn. Moinen olotila on tullut kokeiltua muutamaan kertaan ennen maratonia.

Varsinainen Kaukopartiomarssi alkoi lähestymään toden teolla. Huomasin itsestäni aikaisemmin koettuja piirteitä. Ajatukset alkavat suuntautumaan yhä enemmän tulevan haasteen suuntaan ja taitaapa näkökenttäkin hieman kaventua. Vuoren valloittaminen alkaa olemaan lähellä, syke nousee, varusteet ovat pakattuna, majoitus- ja matkustusjärjestelyt ovat valmiina, yhteishenki on hyvä sekä oma kroppa on valmiina koitokseen. Seuraavassa bloggauksessa itse suorituksen tuskasta…