MATALAN KYNNYKSEN SIMULAATIO

Jokainen simulaatiopedagogiikkaa hyödyntävä ohjaaja tietää, että perinteisen simulaatioympäristön varustaminen kamera yms. välineistöllä vaatii rahaa. Ympäristöön tulee hankkia erilaisia kalusteita. Miten muuten voidaan luoda tunnetta aidon kaltaisesta tilanteesta? Miten muuten voidaan siirtää ONLINE kuvaa ja ääntä toiseen tilaan? Mitä jos käytetään olemassa olevia mahdollisuuksia? Voisiko tuttujen laitteiden käyttämisen myötä myös simulaation hyödyntämisen kynnys madaltua?

Skype -simulaation syntyminen

Koulutuskeskus Sedun Seinäjoella sijaitsevan Koskenalantien opetusyksikön lähihoitajien opettaja Marja-Terttu Viitala ideoi ja pilotoi meidän työyhteisön ensimmäisen Skype -simulaation. Pilottikokeilussa hän itse kuvasi tabletilla muutaman opiskelijan "ei laajalle alueelle liikkuvan" simulaatioharjoituksen kerhohuoneessa. Loput opiskelijoista seurasivat harjoitusta luokassa valkokankaalle projisoidun Skype -kuvan sekä äänen avulla. Harjoitus onnistui hyvin. Harjoituksessa noudatettiin simulaation toteuttamisideaa. Oppimiskeskustelussa Skypellä toteutetusta ONLINE kuva/ääni siirrosta ei noussut opiskelijoilta mitään erityistä nengatiivista mielipidettä. Ääni kuului riittävän hyvin ja tabletin jalusta tuotti heilumattoman kuvan. Viereisessä kuvassa pilottikokeilu VOL 2:ssa ei käytetty jalustaa liikkuvasta tilanteesta johtuen.

Skype -simulaatio kerrostalossa

Ensimmäisen kokeilun jälkeen kyettiin tekemään idean jalostamiseen liittyviä huomioita. Yksi haaste tabletilla kuvaamisessa on äänen kuuluvuus, mikäli harjoituksessa toimitaan laajemmalla alueella. Ongelma on ratkaistu simulaatioympäristöissä toimijakohtaisilla langattomilla mikrofoneilla tai riittävän tehokas yleismikrofoni keskeisellä paikalla. Toinen huomio on, että yhden tabletin kuvaustekniikassa muodostuu helposti tilanteita, että kaikesta oleellisesta ei kyetä välittämään kuvaa. Kolmas huomio oli, että tabletin jalustaa käyttäen saadaan heilumatonta kuvaa.

Skype -simulaation toteuttaminen

Skype - simulaation idea on yksinkertainen. Hyödynnetään valmiiksi olemassa olevia digivälineitä ja -ohjelmia, vapaana olevia tiloja sekä pysähdytään hetkeksi ideoimaan seuraavaa harjoitusta. Sitten jo kannattaa kokeilla. Kuvassa kuvaillaan Skype -simulaation toteuttamisen ideaa.

Skype -simulaation toteuttamisen idea

Simulaatioharjoituksen toteutuspaikassa harjoitus kuvataan ONLINE idealla tabletilla, kuva/ääni siirretään Skype for business ohjelmalla, äänen laatua voidaan parantaa bluetooth kokous mikrofoni/kaiutin yhdistelmällä ja kahden tabletin tekniikalla voidaan luoda laajempi kuvanäkymä harjoituksesta. Harjoitus on mahdollista tallentaa.

Harjoituksen seuraaminen Skype toteutuksella tarjoaa mielenkiintoisia vaihtoehtoja. ONLINE lähetystä voidaan seurata perinteisesti luokkahuoneessa kuvaa tykittäen valkokankaalle ja kaiuttimista kuuluu ääni. Lisämahdollisuus on siten, että harjoitusta seuraavat voivat kirjautua Skypeen ja siten seurata harjoitusta mobiilisti tabletilla, älypuhelimella ja/tai vaikka kannettavalla tietokoneella haluamassaan paikassa.

Meidän opetusyksikössä luotiin Skype -simulaatioita ajatellen valmis kaikkien lainattavissa oleva tabletti-mikrofoni pari erillisellä Skype -simulaation käyttäjätunnuksella. Ylimääräinen tunnus helpottaa nopeatempoista yhden tabletin harjoitusta, jossa opettaja ei käytä opiskelijoiden kirjautumistunnuksia hyväkseen.

Pilottikokeilu VOL 2

Testasimme Skype -simulaation toimivuutta Perustason ensihoidon osaamisalan kokeiluryhmän kanssa kahdessa erillisessä harjoituksessa (ensihoitotehtävä kerrostaloasunnossa ja viranomaisyhteistyö pelastuslaitoksen kanssa korkealta pelastamisessa). Harjoituksen eteneminen on kuvattu tarkemmin koulutuskokeilun blogissa. (Ko. blogikirjoitusta ei ole vielä julkaistu.)

KERROSTALO
Kuvassa on lähtötilanne kerrostalon alaovelta. Ovi on lukossa, potilas ei kykene avaamaan ovea ovipuhelimella ja ensihoitajat joutuvat soittamaan talonmiehelle. Ovella tapahtuneessa tilanteessa läsnä olivat ainoastaan ensihoitajatyöpari sekä ONLINE avustajat (tabletti ja kokousmikrofoni).

Lähtötilanne kerrostalon ovella

Avustajien osalta päädyimme kahden avustajan tekniikkaan siksi, että äänen laadun varmistamiseksi kokousmikrofonin siirtämiseen varasimme henkilön, emmekä kiinnittäneet mikrofonia ensihoitajiin. Kiinnittäminen olisi aiheuttanut tilanteita, että molempien ensihoitajien ääni ei olisi kuulunut koululle 3km päähän. Kerrostalossa toteutetussa simulaatiossa hissikuilu aiheutti Skype -yhteyden katkeamisen jo ennen harjoituksen alkua. Muutimme samalla tabletin 3G yhteyden opiskelija omalla puhelimella jakamaksi 4G Wifi yhteydeksi. Kuvaaja kulki simulaation aikana portaikkoa pitkin. Kerrostaloasunnossa oli toimijoita enimmillään 6kpl. Tällöinkin kykenimme tuottamaan riittävän korkealaatuisen ONLINE yhteyden koululle oikean tilannekuvan ylläpitämiseksi.

VIRANOMAISYHTEISTÖ
Toisessa Skype -simulaatiossa halusimme kokeilla kahden tabletin luomaa ONLINE tilannekuvaa. Toinen tableteista (TAB1) oli liitetty bluetoothin avulla kokousmikrofoniin ja toisessa tabletissa (TAB2) käytettiin sen omaa mikrofonia. ONLINE kuvaa tuotettiin koululle koulutusambulanssista, tilannepaikan pihalta sekä usean metrin korkeudesta rakennuksen tasakatolta.

TAB2 nostettiin pelastuslaitoksen nostolavalla potilaan kanssa rakennuksen katolle ennen harjoituksen alkua. TAB1 seurasi ensihoitajia koko tehtävän ajan. Ainoa ONLINE kuvauksen suunnittelun virhe tuli harjoituksen loppuvaiheessa. Molemmat tabletit jäivät katolle, kun ensihoitajat ja potilas tulivat nostolavalla takaisin maahan. Kuvaus onnistui kuitenkin kohtuullisesti katon reunalta turvallisuus huomioiden. Harjoitus päätettiin ambulanssin viereen.

Ko. simulaatiossa tapahtumapaikan pihassa muodostui tilanne, että läsnä olevat opiskelijat, opettaja ja pelastuslaitoksen henkilöstö eivät nähneet katolla tapahtuvaa harjoitusta. Tällöin kaksi opiskelijoista kirjautuivat nopeasti älypuhelimillaan Skype -kokoukseen ja siten pihassa "harjoituskatveessa" olevat pääsivät seuraamaan harjoituksen etenemistä. Nopeatempoinen ja suunnittelematon Skypeen kirjautuminen aiheutti koululla luokassa tablettien ONLINE kuvan koon skaalautumisen pienemmäksi. Vielä kokeiltavaksi/harjoiteltavaksi jäi tekninen toteutus siten, että Skype -kirjautumisen tehdään useammalla laitteella ja kuitenkin koululla katsottaisiin vain tablettien kuvaa. Uskon ongelmaan löytyvän asetuksista ratkaisun.

Matalan kynnyksen simulaatio

Skype -simulaatio on todellakin matalan kynnyksen simulaatio. Opetusyksikössämme oli kaikki tekninen laitteisto ja ohjelmisto valmiina. Ainoastaan yksi uusi asia hankittiin. Tietohallinto loi käyttöömme sen ylimääräisen Skype -simulaation käyttäjätunnuksen. Aiomme ottaa käyttöön useampiakin tabletti-mikrofoni yhdistelmiä sekä käyttäjätunnuksia. Lisäksi varustamme muutaman uuden "koti-nurkkauksen" opetusyksikön sisätiloihin elävöittämään kokemusta. Siten kukin opettaja voi hyödyntää ideaa nopeatempoisesti pienillä valmisteluilla ja siten matalalla kynnyksellä. Kopioikaa ideaa ja jalostakaa. Kertokaa meille kokemuksistanne. Simulaatio rules...

Lisäys 9.9.2017 klo 17:33:
Pienenä tarkennuksena idean esittelyyn. Matalan kynnyksen Skype -simulaatio voi olla hieno toinen steppi simulaatio-oppimismenetelmän hyödyntämisessä aiemmin ilman teknisiä apuvälineitä toteutettujen harjoitusten jälkeen. Skype -simulaation avulla voidaan lisätä simulaatiopedagogiikan käyttöä, mikäli esimerkiksi oppilaitoksessa on vain yksi raskaammin varusteltu simulaatiokeskus yhteiskäytössä. Mielenkiinnolla tulemme testaamaan opetusyksikön hyvän yhteistyökumppanimme varustaman "kiinteän" simulaatiokeskuksen järjestelmän ja Skype -simulaatiomme yhdistämistä.

-SkypeOpePasi-

Flipped Simulation Learning

It was really interesting day yesterday. We have a "emergency medical service teachers team" in Vocational Education Centre Sedu (Finland, Seinäjoki, Koskenalantie). And we have a really activity paramedic students group, exactly there are tree activity groups of them.

We have a target. We want learn something more about EMS (emergency medical service). We think, that you can learn by teaching. So, we change roles. Students will be simulation-instructors and teachers will be actors. 

Traffic accident case by Flipped Simulation Learning: 

Teachers are actors and students are simulation-instructors.

First:
Students decided targets about the simulation scenario. They read books, they made group discussions, they made a big essee about theoretical things and they made simulation scenario plan.

Second (step 1):
We had really good "full-scale-simulation". There was a car accident. Two cars and three injured (Gaumard HALL patient simulator, student and baby doll). Teachers had two ambulances (they were paramedics) and there was "Rescue Department" and police officers with them (students role).

Second (step 2):
The same patients came to ER (emergency room). Teachers were nurses and students were paramedics, doctors, social duty officer... Teachers took care of patients.

Third:
We had a good and deep debriefing discussion. Students were simulation-instructors still. Teachers explained and analyzed own simulation role. Why did I do this, I wonder that, I think that, everything went...

Fourth (this step is not ready yet):
Teachers will read simulation scenario papers and students own conclusions about whole thing. Teachers will make a large feedback discussion about students work.

Conclusion:
We can recommend this "Flipped Simulation Learning" method.


Pasi Jaskari
Lecturer, simulation-instructor (EuSim, level 2)
Vocational Education Centre Sedu
Seinäjoki, Finland

Date: 2016-12-22

Mitä hallitusohjelma voi tarkoittaa?

Nyt on aivan pakko. Nimittäin spekuloida mitä 27.5.2015 julkaistu hallitusohjelma voisi tarkoittaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ja tietysti katson kuvassa esitettyä hallitusohjelmaa oman työpaikan Koulutuskeskus SEDU:n Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon silmin.

Lähde: http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e

Jatko-opintokelpoisuus onneksi säilyy. Olisi ollut perin kummallinen ajatus tekaista nykyaikaan kunnon kastijako. Muistan ajan, kun ysi-luokan jälkeen piti päättää ammattikoulu ja duunarin elämä tai lukio ja vain taivas on rajana etenemisen osalta. Vaan kuinkas kävikään. Amis-pasi miettii parhaillaan, että mihin yliopistoon lähtisi tohtorikoulutukseen. Äikkistä kaikille. :)

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistäminen on hyvä asia. Molemmilla kun on ihan oikeasti yhteiset intressit. 

T a r v i t a a n   a m m a t t i t a i t o i s i a   t e k i j o i t ä.

Kaiken päällekkäisyyden purkaminenkin on hyvä asia. Ymmärrän, että ottaa kipeää jos purkaminen osuu omalle kohdalle. Mutta päällekkäisyys maksaa ja me itse maksetaan viulut.

Ammatillisen koulutuksen nuorten ja aikuisten koulutuksien raja häipyy. Äkkiseltää ajatellen ei huono asia sekään. Siten on helpompi hyödyntää oppimisen ohjaajien joukossa olevaa osamista yhteiseksi hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla opettajien joukossa joka asiassa huippuosaajia.

Raha-asioista en ymmärrä mitään. Ohjelmaan sisältyi säästöjä. Tarkoittanee, että niukkuutta tarjolla. Kuitenkin rahaa on. Tarve vaan tulee perustella entistäkin ammattitaitoisemmin. Siis substanssiosaamisen kautta tulevaa ammattitaitoa tarvitaan.

Työssäoppimiseen liittyvä oppiminen nostetaan entistäkin enemmän esille. Hyvä suunta. Työn tekemisen oppii parhaiten työtä tekemällä ja omia tekemisiä reflektoimalla. Vielä kun mukana prosessissa on hyvä työssäoppimisen ohjaaja työpaikalla sekä innokas opettaja taustalla ohjailemassa oppimista.

Eikä muuten toisaalla mainittu ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeakoulun tehostaminen yhteistyön osalta ole ollenkaan huono juttu. Ja ehkä hassuinta tässä on, että osaamisen tarjoamista voidaan tehdä molemmin päin. ;)

Suomi voittaa...

#ammatillinenkoulutus kaksivuotiseksi - SIIS TÄ?

Jopa pomppasi julkisuuteen mielenkiintoinen uutinen hallitusneuvotteluista. Tässä linkki YLE:n uutisointiin asiasta:

YLE: Kova ehdotus hallitusneuvotteluissa: Ammattikoulututkinto kaksivuotiseksi

Mielenkiinnolla odotan neuvotteluiden tuloksen ja erityisesti tietoa siitä, että minkätasoisella ammattitaidolla tätä päätöstä on leivottu. Parhaillaan ollaan viimeistelemässä suomalaisissa opinahjoissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimana opetussuunnitelmien uudistuksia. Miksi ihmeessä tässä uudistuksessa ollaan suunniteltu opetettavaksi ja opittavaksi jotain turhaa? Vai voiko turhuuskäsitys muuttua muutamassa päivässä?

Mitä tämä julkisuuteen vuotanut tieto toteutuessaan oikein tarkoittaisi? Yhteiskunnan perusodotus on ammatillisen koulutuksen osalta hyvin ammattitaitoja kunnioittavaa. Joten se nyt opetettava turha on siis yleissivistävää tai jotain muuta ammattitaitoa tukevia opintoja. Vai olisiko poistettavien turhien asioiden listalla niitä eduskunnan tulevaisuuvaliokunnan peräänkuuluttamia projektitaitoja? 

Mitä muuta toteutuminen aiheuttaisi? 15-16 vuotiaat nuorukaiset valmistuisivat ammattilaisiksi nuorimmillaan jopa 17 vuotiaana. En lähde luettelemaan erilaisia ammatteja, jossa ikä aiheuttaa hieman haastetta alkuvaiheessa. Jos nyt kuitenkin yksi esimerkki. Mihin ensihoitopalvelun yksikköön työllistyy kahden vuoden koulutuksen läpi käynyt 17 vuotias perustasoinen ensihoitaja? 

Sitten ne jatko-opinnot. Taitaa ammattikorkeakoulut vaatia idean toteutuessa kahden vuoden koulutuksen käyneiltä ammattilaisilta vuoden "siltaopintoja", että ovat riittävän osaavia hakeakseen heille opiskelemaan. Olisiko sitten lukioilla tai jollain muilla oppilaitoksilla ratkaisuna ongelmaan sellaisia siltaopintokoulutuksia etenemisen mahdollistamiseksi? Uskaltaisin väittää, että tieteellinen tutkimus kaipaa tulevaisuudessakin tutkimustiimeihinsä perustyötä tehneitä ja jatko-opiskelleita tutkijoita. Saattaapa joskus ammattikoulun käyneistä tulla vaikka ammattikoulun opettajia... :)

Onneksi minä olen äänestänyt. #VOIHYVÄÄPÄIVÄÄ

Minä olenkin Suomen ensimmäinen ylipelipankki

Tämä ei ole aprillipila. Ei ole. Ei ole.

Koulussa sai tänään niittää sitä, mitä on kylvänyt. Hieman tauottaen ensihoidon osaamisalan opiskelijat treenasivat taitopajatyyppisesti viittä erilaista ensihoidollista perustaitoa. Toisena teema oli viranomaisradioliikenne Virvepuhelimia ja simulaatiokaupunkia hyväksi käyttäen. Keikkamäärä ja tilanteiden vakavuus oli aivan ainutlaatuista. Siinä ei ehtinyt kukaan haukotella hetkeäkään. Ei ainoakaan "lanssari".

Sitten paras päivän sisällössä. Kaikki treenit toteutettiin opiskelijavetoisesti toinen toista tukien, omaa osaamista jakaen ja ryhmän kanssa ilon kautta oppien. Ei kuulunut niitä maagisia sanoja: koska lopetetaan.

Minä ylenin tänään ylipelipankiksi. Pelipankki on meidän monissa harjoituksissa se harjoituksen etenemistä ohjaileva henkilö/ryhmä. Pelipankki voi toimia erilaisina harjoitusta tukevana yhteistyöviranomaisena. Näissä viestiliikenneharjoituksissa tehtävänä oli lähinnä toimia hätäkeskuksena ja tykittää keikkoja useille käytössä oleville ensihoitoyksiköille.

Välillä opePasilla oli tylsää. Ei saanut puhua mitään. Treenit etenivät omalla tehokkaalla painollaan. Silloin tylsänä hetkenä oli pakko keksiä jotain sanottavaa, puhelimen tangentti pohjaan ja ääneen tuli ylipelipankki...

Tätä olisin kaivannut tänään. Tämä on ylipelipankin istuin.

Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Baden-Baden_001.jpg

Pisteenä iiin päälle. Jäin tästä toimettomuudesta kiinni. Organisaation johtoryhmä vieraili tunnillamme, oppiminen jatkui omalla painollaan ilman opettajaa ja minä vaan höpöttelin johtajien kanssa.

Minä olen yli-simulaatio-ohjaaja

Tähän viikkoon saakka olen ollut innoissani omassa työssäni. Yksi syy on simulaatio-oppimismenetelmän käyttämisen mahdollisuus toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Simulaatio-ohjaajan tehtävät jotenkin vaan istuu mun ajatusmaailmaan.

Sitten se tapahtui tämän viikon aikana. Nyt taidan olla entistäkin innostuneempi. Meidän omat ensihoitoon suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat yllättivät. He onnistuivat todellisessa kokonaissimulaatiossa - siis ihan oikeasti todellisessa kokonaissimulaatiossa.

1. Yksi ryhmä toteutti ensihoidollisen asian kertausteoriatunnin. Keskusteli oli erittäin innokasta ja asiantuntijuus puheissa oli hyvää luokkaa.
2. Samainen ryhmä toteutti kokonaissimulaation onnettomuuspaikalta ambulanssin kautta ensiapupoliklinikalle. Simulaatio-ohjaajana olivat ko. ryhmän jäsenet.
3. Heti simulaation jälkeen samainen ryhmä vetäisi erinomaisen oppimiskeskustelun. Useista asioista päästii pintaa syvemmälle, henki oli hyvän positiivinen ja tavoitteet täyttyivät.

Opet kuiskuttivat muutaman kerran vinkkejä simulaatio-ohjaajille, mutta vihjeet olivat vihjeitä ja opiskelijat itse tekivät päätökset. No mitä opettajat sitten tekivät simulaation aikana. He vaan olivat yli-simulaatio-ohjaajia...

Onko kyseessä #suuronnettomuus kun on 4x50 potilasta sekä peili rikki...

Kyllä opettaja saa kokea opiskelijoiden kanssa monenlaisia tilanteita saman viikon aikana. Itselle simulaatioympäristön suunnassa kävin näin.

Ensihoidon koulutusohjelman kanssa luotiin parempia valmiuksia selviytyä monipotilastilanteessa (MOPO). Niissähän isoimpana ongelmana on selvittää nopeasti potilaiden määrä ja vointi. Lisäksi tulisi aloittaa mahdollisimman pian oikea hoito sitä kaipaaville potilaille. Eikä omaa työturvallisuuttakaan saisi unohtaa.

Simulaatiokaupunki

Harjoittelimme MOPO tilanteen ohella viranomaisviestiliikennettä simulaatiokaupunkimatolla. Matto on yksinkertaisuudessaan omien lapsien vanha säästetty kaupunkimatto. Matolla liikkuvat oman pojan puukäsitöissä tekemät ambulanssit, paloautot, poliisiautot, juna, rekka-autot, linja-autot, henkilöautot sekä ihmiset. Ei olisi varmaankaan ysiluokkalaisen puukäsitöiden opettaja uskonut, että näilläkin puupalikoilla tullaan harjoittelemaan lukemattomia kertoja terveydenhuollon oppilaitoksessa sekä ensihoidon ammattilaisten kanssa työelämässä. Tällä kertaa viestiliikenne ei toteutettu oppilaitoksen hallinnassa olevilla VIRVE-puhelimilla.

Potilaiden luokittelua linja-auton sisällä

Se varsinainen potilaiden luokittelu harjoiteltiin myös luokkahuoneessa. Noin 50 potilaskuvausta oli valmiiksi kirjoitettu paperilapuille. Samaisten potilaiden voinnin kuvauksen muutos oli lapun kääntöpuolella. Opiskelijoille kuvailtiin onnettomuustilanne viestiliikenteen kautta, ensin paikalle saapuva pääsi näkemään tilenteen valokuvista ja hän kertoi muille mitä näkee. Sitten alkoi se usean potilaan nopea luokittelu. Käytössä oli neljäportainen väriluokitus PUNAINEN-KELTAINEN-VIHREÄ-MUSTA. Jokainen tämän lukeva saa itse kuvitella mitä värit tarkoittavat. Kuvassa linja-autossa sisällä olevat "potilaat".

Taikapeili?

Sitten se simulaatioympäristön toinen ääripää. Rikkoontunut peili. Sirpaleet eivät aina tuo onnea.

Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman tulevien ammattilaisten kanssa simulaation harjoituksien tavoite oli harjaantua kommunikoinnissa päiväkotilasten vanhempien kanssa. Arvatkaa vaan, oliko yhdessä tapauksessa Martta 4v rikkonut tahallaan päiväkodin kalliin peilin. Voihan Martta. Onneksi päiväkodin hoitajat osasivat hoitaa asian hienosti hieman hankalien vanhempien kanssa.

Kyllä tämä aina teoriatunnin ja piirtoheittimen voittaa... :)

#potilassimulaattori #simulaatio #joulu #joulupukki #kirje

Mitä #simulaatio maailma voi oppi teatterilta @sjoenteatteri ?

Tähän saakka simulaatioympäristön kehittämisessä painopiste on meillä ollut siihen, että mitä lisäämällä voidaan luoda mielikuvaa. Olisiko se kalusteilla, isoilla kangaskuvilla ja datatykitetyillä kuvilla kolmeen seinään?

Vastaus löytyy ammattilaisilta - teatterista. Less is more. Näyttämö ja katsomo pimennetään. Pieni johdatteleva huonekalu tms. esine. Kohdevalo tapahtumapaikkaan. Ääniefekti. Ehkä pieni johdatteleva tarina ennen tilannetta. Tadaaa. Se oli siinä. Ihmisen mielikuvitus tekee loput. Ja simulaation kannalta se kaikista oleellisin. Kaikkien huomio focusoituu oleelliseen.

Missä mahtaa olla opettajien, simulaatio-ohjaajien ja simulaatioympäristöjen kehittäjien jatko-jatkokurssi? Sisältönä saisi olla ilmaisutaito, maskeeraus, valo/ääni/lavastesuunnittelu sekä ohjaus ja vielä kaupanpäälle valo/ääni-miksaus. Teatterikoulu? Eikun hys hys. Koulutuskeskus SEDU taitaa pian järjestää kurssin numero yksi. Ei saa varastaa ideaa.

Hyvä hyvä Seinäjoen kaupunginteatteri esityksestä ja kiitos Koulutuskeskus SEDU:n Koskenalantien yksikkö TYHY kokemuksesta. :)

Opettaja liekeissä simulaation aikana...

Viikolla olin aivan liekeissä. Omassa töissä Koulutuskeskus Sedussa simulaatio-oppimistavan hyödyntäminen kaikkien lähihoitajaopiskelijoiden koululutusohjelmien osalta alkaa etenemään kuin juna kiskoilla. Vakaasti edeten, oikeaa vauhtia ja hyvään suuntaan. Oikeastaan vauhti senkun kiihtyy.

Keskiviikkona toteutettiin tuleville sairaanhoidon ja huolenpidon lähihoitajille oppimiskokemusta Koskenalantien simulaatiokeskuksessa kolmen opettajan voimin. Aiheena oli postoperatiivinen hoitotyö. Tämä treeni on yksikkömme vastaus työssäoppimispaikkojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nimittäin kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä harjaantumaan leikkauksen jälkeiseen potilaiden seurantaan ja hoitoon. Vaan ei hätää. Asia voidaan hoitaa simulaatioharjoitusmetodia toteuttaen. 

Luodaan harjoitusluokkaan osaston iltavuoron alku osastonhoitajan raportteineen. Kolme postilaspaikkaa. Kahdella vuoteella langattomasti ohjailtava potilassimulaattori ja yhdellä "oikea" potilas. Kaikille oli tehty polvileikkaus ja siitä se sitten alkoi... aivan tavallinen iltavuoro. Ja sellaisia aivan tavallisia seurantatoimenpiteitä ja aivan tavallisia ongelmia ratkaistavaksi. Työvuorossa oli muutama opiskelija ja jokunen oli pimennossa seuramassa tilanteen kehittymistä. Puolet luokan oppilaista kertasivat itsenäisesti ensiaputaitoja viereisessä luokassa.

Jokainen pääsi työvuoroon, vertaisarviointiryhmään ja kertaamaan ea-taitoja. Jokaisen työvuoron jälkeen oli ohjattu oppimiskeskustelu. Päähuomio kiinnitettiin onnistumisiin, opittuihin asioihin ja tavoitteena olleisiin aiheisiin. Olisittepa nähneet niitä opiskelijoiden onnistumisen ilmeitä haastavina hetkinä.

Ja minä itse oli aivan liekeissä omassa peililasikopissani ohjaillessani potilassimulaattoria luurit korvissa. Pöydällä käden ulottuvilla oli monisivuinen suunnitelma simulaatioiden etenemisestä eri vaiheineen. Ja juna jatkoi iloisesti eteenpäin...

Ajatelkaa. Tästä saa palkkaa... :)

"Nikolai Hallikainen" polvileikattuna toivottaa HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ...

Taas kutisee

Pakko todeta, että minä taidan olla innostunut simulaatiopedagogiikkaan. Nyt nimittäin kutisee ja pahasti. Työmaalla on lupa toteuttaa simulaatioympäristön äänentoistoon liittyvä parannus. Toteuttamisprosessi on käynnissä. Pian äänet kulkevat ja oppilaat ovat onnellisia. Minä olen simulaatio-ohjaaja - ja ylpeä siitä. Hyvä #sedu, hyvä #koskenalantie ja hyvä perustason ensihoidon koulutuskokeilu (joka alkaa 8/2015 meidän yksikössä muutaman muun oppilaitoksen tavoin). Nyt leivotaan tulevaisuutta.

Meidän aina valmis Nikolai Hallikainen

Tänään simulaatioympäristö koki uutta

Omassa työssä sain napata tänään oman oppilaitoksemme uudistuneen simulaatiopedagoisen vision ensimmäisen toteutushedelmän. Ja kyllä maistui hyvältä. Vieläkin aivan sormet täpyyttää...

Tilanteessa oli yksi useasta lähihoitajien koulutusohjelmaryhmistä. He olivat oppimassa ihka ekaa kertaa tässä ympäristössä. Kyllä oli oppimisen ja ohjaamisen iloa. Tietysti mukana oli myös hitusen jännitystä. Olihan nopeatempoisissa simulaatiotilanteissa mukana liikuntakyvytön Nikolai (potilassimulaattori) ja arvovaltainen ylilääkäri (ryhmän oma opettaja). 

Minä simulaatiohurahtaneena innoissani höpötin Nikolain avulla opiskelijoiden kanssa ja kääntelin kameroita. Niin tuolla simulaatiopedagogisella visiollani tarkoitan upeaa uudistusta lähihoitajaopiskelijoiden viimeisen lukuvuoden opetustavoissa meidän opetusyksikössämme Seinäjoella. Lukuvuoteen mukaan on mahdutettu uutena elementtinä simulaation mahdollisuuksia. Meillä hyödynnetään olemassa olevaa simulaatioympäristöä ja kouluttautuneita simulaatio-ohjaajia - niitä hurahtaneita - kaikkien viimeisen lukuvuoden opiskelijoiden oppimisen tukena. Tätä ilosanomaa jaetaan lisäksi talon sisäisenä koulutuksena siten, että jokainen opettaja pääsee halutessaan hyödyntämään menetelmää.

Pieni mielikuvaharjoitus: 
Kuvittele oiiiikein iso hiili. Sellainen melkein talon kokoinen hehkuva hiili. Kuvitteletko nyt? Meillä työyhteisössä on sellainen - virtuaalinen hiili. Arvatkaa vaan hehkuuko se. Kyllä hehkuu. Me puhalletaan siihen kaikkki ja todella lujaa. Hyvä me... :)

Aurinko, täysillä hehkuva hiili, taijotain...?

Potilassimulaattorin näkökulma...

Monesti erilaisissa oppimistehtävissä minäkin kehoitan opiskelijoita miettimään pohdittavaa asiaa erilaisista näkökulmista. Siten saadaan kivasti syvyyttä asiaan ja...niin sitä näkökulmaa eri suunnalta.

Mitä jos jonkun simulaatioharjoituksen näkökulmaksi pukattaisiinkin puhtaasti yksi uusi näkökulma - potilassimulaattorin näkökulma. Siis se paljon maksava eloton nukke, jonka sisään on ängetty erilaisia ominaisuuksia. Eloton, vaikka silmät räpsyvät ja sydän pomppii. Se meidän kaikkien simulaatiohurahtaneiden ylin ystävä ja väsymätön kaveri. Voi hyvää päivää.

Vuosia käytössä olevan nuken kokemuksiin perustuen luulisi "hänellä" olevan paljon näkemystä oppimisesta ja oppimattomuudesta. "Hän" jos joku osaisi vaikka päättäjille valaista miten maa makaa oppilaitoksissa. Siis ainakin niiden osalta, joissa "hän" on saanut olla mukana oppimisen ilossa. 

Samainen potilassimulaattori kenties haluaisi kertoa kaikille opettajille ilosanomaa, että aina ei tarvita hänen palveluksia. Simulaatioita voidaan toteuttaa ilman kalliita simulaattoreita ja -ympäristöjä. Kahta kättä heiluttaen, kovasti kuvitellen ja vaikka portaikossa. Luodut mielikuvat ja oppimisen ilo ratkaisevat.

Onneksi me simulaatiohurahtaneet uskomme "hänen" kollegiaalisuuteen. Voisi nimittäin äkkiseltään olettaa, että potilassimulaattorin näkökulmassa spekuloitaisiin myös opettajien osaamista. Mutta ehei ystävät hyvät, korppi ei korpin silmiä noki. "Hän" pysyy näistä asioista vaiti. Me siis osaamme hommamme erinomaisesti. Hyvä me... ;)

Simulaatiomaratonin haasteet

Varsinaisen simulaatioharjoituksen kesto vaihtelee varmaankin kaikilla simulaatio-ohjaajilla. Itsellä kesto on ollut lyhimmillään pari minuuttia. Yksittäisen hoitotilanteen osasimulaatio kestää tavallisesti 10-15min. Ensihoidon koulutusohjelman kanssa toteutamme lyhyiden osasimulaatioiden jälkeen soveltavia prosessimaisia kokonaisia ryhmäsimulaatioita. Ensihoidollisen potilaan hoito tapahtumapaikalta poliklinikalle ja joskus vaikka jopa leikkaussaliin saakka. Tietysti väliin mahtui myös ambulanssin osuus. Näissä prosessimaisissa harjoituksissa treeniympäristön vaihteluineen saa palamaan aikaa 1-2h.

Sitten se simulaatio-ohjaajan haaste. Suunnittelun alla on nyt 16h simulaation suunnittelu. Lähtökohta toki on se, että ihan jokaisesta vaiheesta ja opitusta asiasta ei tulla jälkipuinnissa/oppimiskeskustelussa tulla puhumaan. Kyseessä on kahdelle päivälle ajoittuva avointen ovien päivä. Jokainen simulaatiopedagogiikkaan hurahtanut ymmärtää, miksi yksikkömme avoimienovien suunnitelmiin pitää tykittämällä panostaa ko. ympäristön esiin saamiseen. Meillä Koulutuskeskus Sedussa on reagoitu esimerkillisesti simulaatiopedagogiikan mahdollisuuksiin ja esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoiden koulutuksessa simulaatio oppimismenetelmänä on otettu mukaan yhtenä menetelmänä.

Ajatuksena on tehdä poliharjoitus. Molempina päivinä räjäytämme käyntiin simulaatioensiapupoliklinikan heti aamusta ja sulkeutuminen tapahtuu päivän päätteeksi. Ensiapupoliklinikka on toiminnassa jokaisen väliin mahtuvan sekunnin. Opiskelijat itse tekevät työvuorolistat päivien tunneille annettujen ohjeiden mukaisesti. Päivien perusrunko muodostuu kolmesta potilaspaikasta ja kahdesta langattomasti ohjattavasta potilassimulaattorista. Yksi vapaa vuodepaikka on käytössä ambulanssin tuomille potilaille. Lanssin keikkalaput täyttävät opiskelijat itse annettujen potilaskuvauksien mukaisesti. Joka hetki henkilöstössä yhdelle on annettu tehtäväksi vastaanottaa päivien henkeen kuuluvia vierailijoita ja toteuttaa asiantunteva esittely.

Molempiin päiviin aikomuksenani on tehdä em. perusrungon lisäksi erillisiä lyhytkestoisia tilannesimulaatioita. Tilannesimulaation aloitus ja päätös kerrotaan oppijoille selkeästi. Tilannesimulaation jälkeen toteutetaan välittömästi jälkipuinti/oppimiskeskustelu painottuen itse toimijoihin ja opettajan havaintoihin.

Saa nähdä mikä härdelli näistä avoimien ovien päivistä tulee meidän osalta. Tai oikeastaan tiedän jo. Hyvin hallittu iloinen, pitkäkestoinen oppimistapahtuma jonka sisään on piilotettuna hurja määrä oppimistapahtumia. Avoimet ovet ovat Koulutuskeskus Sedun Koskenalantien yksikössä 7.-8.10.2014 koko koulupäivän ajan. Tervetuloa... :)

"Nikolailla" taisi olla ongelmaa hengityksen kanssa...

Simulaatioympäristön tuunaus testattu...

Voi kumpa voisin näyttää kuvia onnellisista oppijoista. Eilen tuunatussa simulaatioympäristössä oli tänään eka vieraileva ryhmä treenaamassa. Aiheena oli sellainen äkillinen peruselintoimintojen heikkeneminen tietystä syystä. Tavoiteltiin oikeaa hoitoa, oikeaa hoidon toteuttamista, hyvää ryhmän toimintaa ja tehokasta kommunikointia.

Simulaation teoriaopinnot toteutettiin jo aikaisemmin teorialuokassa. Eka simulaatio alkoi potilassimulaattoriin totuttelulla. Siihen "nukkeen" oikein uskalsi koskea. Ja hei, sehän puhuu...välillä aivan pas... Ihan sellaisia tavallisia asioita. Silmät räpsyvät.

Jokaisessa jälkipuinnissa / oppimiskeskustelussa simulaation jälkeen muisteltiin tapahtuman vaiheita. Vaikka ryhmä oli ekaa kertaa ympäristössä treenaamassa, niin hienosti osattiin poimia opittuja asioita ja onnistuneita suorituksia. Mukava oli taputtaa käsiä yhteen jokaisen CASE:n jälkeen.

Niin miten se minun mumman keinutuoli selvisi tuunatussa ympäristössä. Keinutuoli sai tällä kertaa rauhassa seurailla tilanteiden etenemistä hieman sivusta. Ympäristönä nimittäin oli tällä kertaa jonkun hoitolaitoksen potilashuone.

Miksi Koulutuskeskus Sedun simulaatioluokassa paistaa aina aurinko, vaikka laittaisi pimennysverhot? En tiedä? Pakko laittaa lopuksi meidän iloisen potilaan pärstäkuva. Hän kuvastakoon omia fiiliksia. 

Hallikainen ja Vauhtihirmu... :)

Simulaatiokutinaa...

Tänään taas eteni simulaatiopedagogiikkaan hurahtaneiden opettajien mielipuuha. Oman työmaan oppimisympäristön sisustamispuuhastelu. Välineiden ja kalusteiden siirtäminen ei maksa paljoa. Luokkaan ilmestyi viikonloppuna oman isoäidin ikääntynyt keinutuoli elämään uutta elämää onnellisten oppijoiden keskelle. Tästä se mumma tykkää pilven reunalla.

Samassa sisätilassa (=luokkahuone) on tavoitteena päästä oppimaan hoitamista lähihoitajan näkökulmasta erilaisissa olosuhteissa. Kehitteillä on tuottaa tunne ulkoilmasta, kotiympäristöstä, ambulanssista, poliklinikasta, vuodeosastosta ja palvelukeskuksesta/vanhainkodista sekä päiväkodista. Siis oikeastaan aivan mikä vaan ympäristö. Potilas/asiakas voi olla potilassimulaattori tai oikea ihminen.

Tunnelman tuunauksen seuraava vaihe taitaa olla valo- ja äänimaiseman suunnittelu. Siis linnunlaulua, liikenteen melua, poliklinikan hälyä sekä spottivaloilla/pimeydellä katseen kohdentamista.

Ja ajatelkaa. Tästä saa palkkaa... :)

Koulutuskeskus Sedun simulaatioympäristön tuunausta tänään

Opettajat ovat projektin ohjausryhmä

Nyt sen hokasin. Opettajat ovat oppimisprojektin ohjausryhmä. Olisipa jännä kuulla minkälaisia ohjausryhmiä kukin on tavannut?

Jokaisen oppijan oppimisprosessi koostuu useista oppimisprojekteista. Itse olen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa ohjausryhmäläisenä. Välillä oppija työstää opittavaa asiaa yksin ja ajoittain muiden kanssa yhteisessä ryhmässä. Ajoittain ohjausryhmä tarjoaa oppimisen kokemuksia vaikka simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen. Kaikkea tätä oppimista ohjailee ohjausryhmä. Ohjausryhmän kannattanee antaa vinkkejä projektinhallintaan ihan jokaiselle oppijalle. Lopulliset päätökset oppimisessa tekee kuitenkin päällikkö - kantaen oppimisestaan myös vastuun. Siinä meille kaikille haastetta.

Juuri tänään meidän oppilaitoksessa valmistui taas runsaastu uusia eri alojen ammattilaisia. Onnea heille ja onnea meille. Ohjausryhmän jäsenille tämä on hienoa aikaa - lukuvuosi alkaa olemaan finaalissa. Itse sain halata pienen ripakopallisen upeita uusia ensihoitajia maailmalle, laulettiin suvivirsi, pääsin maistamaan kotona uusiaperunoita sillin ja voin kera sekä nyt naatiskelen pervekkeella korituolissa istuen kuksa kädessä maisemia katsellen. Ettei vaan pian alkaisi paistamaan aurinko. Ei pöllömpää hommaa... :)