Opettajat ovat projektin ohjausryhmä

Nyt sen hokasin. Opettajat ovat oppimisprojektin ohjausryhmä. Olisipa jännä kuulla minkälaisia ohjausryhmiä kukin on tavannut?

Jokaisen oppijan oppimisprosessi koostuu useista oppimisprojekteista. Itse olen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa ohjausryhmäläisenä. Välillä oppija työstää opittavaa asiaa yksin ja ajoittain muiden kanssa yhteisessä ryhmässä. Ajoittain ohjausryhmä tarjoaa oppimisen kokemuksia vaikka simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen. Kaikkea tätä oppimista ohjailee ohjausryhmä. Ohjausryhmän kannattanee antaa vinkkejä projektinhallintaan ihan jokaiselle oppijalle. Lopulliset päätökset oppimisessa tekee kuitenkin päällikkö - kantaen oppimisestaan myös vastuun. Siinä meille kaikille haastetta.

Juuri tänään meidän oppilaitoksessa valmistui taas runsaastu uusia eri alojen ammattilaisia. Onnea heille ja onnea meille. Ohjausryhmän jäsenille tämä on hienoa aikaa - lukuvuosi alkaa olemaan finaalissa. Itse sain halata pienen ripakopallisen upeita uusia ensihoitajia maailmalle, laulettiin suvivirsi, pääsin maistamaan kotona uusiaperunoita sillin ja voin kera sekä nyt naatiskelen pervekkeella korituolissa istuen kuksa kädessä maisemia katsellen. Ettei vaan pian alkaisi paistamaan aurinko. Ei pöllömpää hommaa... :)

Osaako hoitotyön ammattilainen olla omainen?

Jokainen valloittaa syntymästään alkaen omaa terveysvuorta. Myös juuri sinä. Vuorikiipeilyssä otetaan oppia kokeneemmilta kiipeilijöiltä, niiltä asiantuntijoilta. Heiltä ammennetaan tietoa sekä kokemuksia ylöspäin kapuamiseen, lipun kiinnittämiseen huipulla ja hallittuun laskeutumiseen. Oikein valistunut vuorikiipeilijä suunnittelee valloituksensa hyvin, tiedostaa riskit, treenaa, hankkii soveltuvia apuvälineitä ja ennen kaikkea varautuu ongelmiin. Mitä paremmin yllättäviin tilanteisiin on varautunut ja mitä enemmän on organisoitua asiantuntija-apua saatavilla yllättävän tilanteen sattuessa, niin sitä paremmat mahdollisuudet ovat selviytymiseen. Mitähän vuorikiipeilijälle voi tapahtua hallitun laskeutumisen aikana? Osaan kuvitella... lumivyöry, joka voi haudata elävältä... iso ja syvä railo, johon voi tippua... nilkka voi nyrjähtää ja joutuu nilkuttamaan loppumatkan... 

Olenkohan oikein tosissani koskaan ajatellut oman terveysvuoren valloituksessa näitä yllättäviä tilanteita? Oletko sinä? Minut on kyllä hoitoalan ammattilaisena koulutettu toimimaan erilaisissa yllättävissä terveyttä uhkaavissa tianteissa. Olen ammattilaisuudessani kasvanut jopa siihen vaiheeseen, että opetan muillekin miten toisten terveysvuoren valloituksen onnettomissa hetkissa tarjotaan apua. Edelleen sama kysymys: Osaanko toimia oikein omassa terveysongelmassa tai osaanko toimia oikein omaisena läheisen terveysongelmassa? Tähän jälkimmäiseen kysymykseen tiedän osittain vastauksen.

Sain (lue jouduin) kasvattaa kokemuksiani omaisena olemisesta. Lähipiiriin kuuluva henkilö joutui oman terveysvuoren valloitusretkellään yllättäen "lumivyöryn" uhriksi. Onneksi paikalle sattui toinen vuorikiipeilijä, joka osasi aktivoida terveysalan ammattilaisten hoitoketjun soittamalla numeroon 112. Sitten alkoikin taistelu elämästä. Tämä "lumivyöry" oli erittäin paha ja upottava. Auttajajoukko sai "kaivettua lumivyöryn uhrin" esille ja hänet siirrettiin turvaan. Tämän jälkeen oman terveysvuoren valloittaja jatkoi etenemistä hoitoalan ammattilaisten kanssa käsi kädessä syvässä lumivyöryn sohjossa. Eteneminen on ollut sivusta katsoen sumuista. Nimittäin oman terveysvuoren valloittaja on tipahtanut kahteen kertaan taluttajistaan huolimatta syvään ja pimeään railoon. Onneksi hoitoalan auttajat ovat saaneet nostettua oman terveysvuoren valloittajan uudelleen maan kamaralle. Tähän kaikkeen sumusta etenemisen seuraamiseen on aikaa kulunut kolme viikkoa. Etenemisessä joudutaan edelleen varoa railoja ja ja ja...

Sitten asiaan. Miten hoitoalan ammattilainen käyttäytyy omaisena? 

Terveydenhuollossa tiedostetaan opettajien, sairaanhoitajien ja insinöörien haasteellisuus potilaana tai omaisena. Nämä ammattikuntansa edustaja tietävät omasta mielestään monesta asiasta ja erityisen paljon. :) Minä omaisena täytän kaksi kriteereistä. Pelottavaa tässä tilanteessa on ollut oman käyttäytymisen analysointi. Alusta alkaen zoomaan omia tekemisiä ja ajatuksia erilaisiin kriisin etenemisen vaiheisiin. Huomasin esimerkiksi, että viidentenä päivänä tilanteen alkamisesta tiedostin ekan kerran lintujen laulun pihalla. Siihen saakka olin kulkenut sumussa. Toinen pelottava analysointi oli muiden lähipiiriin kuuluvien henkilöiden tiedottaminen. Siis yleensä ottaen kommunikointi ja tilannekuvan ylläpitäminen (onko tämä hieman idiootti lähestymistapa asiaan?). Tiedön nimittäin kriisissä erittäin merkillisenä asiana yhtenäisen ja mahdollisimman todenmukaisen tilannekuvan merkityksellisyyden. Kun moista tiedotuskanavaa ei ollut valmiiksi olemassa, niin sehän luotiin ja toisaalta se vaan syntyi. Asiassa käytettiin apuna TVT erilaisia mobiilisovelluksia ja aivan tavallista puhelinta. Jos lähipiiri ei tiedä, niin he alkavat olettamaan, keksimään ja tekemään itse tiedusteluretkiä. Jokainen kykenee arvaamaan, mihin se johtaa.

Hoitoalan ammattilainen on täysin omainen ollessaan omainen ja ennen kaikkea häntä tulee kohdella omaisena. Ekojen päivien sumuisessa olotilassa mietitään aivan kaikki samat ajatukset "tavallisten" omaisten tapaan. Miten tässä kaikessa tulee käymään. Oman elämän näkökenttä kapenee ja energiaa suuntautuu tapahtuneeseen. Hoitoalan ammattilainen ei kykene välttämättä olemaan se sama looginen ammattilainen hoitoon liittyvissä asioissa. Hoitoalan ammattilainen pelkää kotona jokaista puhelimen pirahdusta, jos hän on saanut kokea omakohtaisesti osastolta soitetun "tilanne muuttunut pahemmaksi" -puhelun. Hoitotyön ammattilainen omaisena ollessaa tarttuu jokaiseen hoitajan tai lääkärin toiveita herättävään tai sammuttavaan lauseeseen.

Lopuksi on kiitosten aika sumusta huolimatta. En osaa edes laskea kuinka monta kymmentä ihmistä on ollut tässä taistelussa mukana. Heistä aivan jokaiselle kuuluu ISO KIITOS. Te kaikki teette todella tärkeää työtä. Nämä sankarit kulkevat töissä yötä päivää ja pyhää arkea. Osittain siis sellaisena aikana, kun vaikka me opettajat olemme kotona. Hoitoalan ammattilaisena ja nyt omaisena en voi ymmärtää julkisia keskusteluita terveydenhuollon säästötarpeista. Minä en ainakaan olisi halunnut säästön kohteeksi juuri sitä meidän käyttämää ambulanssia, juuri sitä leikkaustiimiä, juuri sitä osaston hoitajaa, joka huomasi vaarallisen muutoksen elintoiminnoissa... Mikä on tärkeämpää, kuin oman terveysvuoren turvallinen valloitus? 

Onneksi jokaisen terveysvuorella joka aamu nousee aurinko ja jokaisen omalta terveysvuorelta on ajoittain aivan huikean hienot näkymät. Nautitaan niistä... :)