Monesti erilaisissa oppimistehtävissä minäkin kehoitan opiskelijoita miettimään pohdittavaa asiaa erilaisista näkökulmista. Siten saadaan kivasti syvyyttä asiaan ja...niin sitä näkökulmaa eri suunnalta.
Mitä jos jonkun simulaatioharjoituksen näkökulmaksi pukattaisiinkin puhtaasti yksi uusi näkökulma - potilassimulaattorin näkökulma. Siis se paljon maksava eloton nukke, jonka sisään on ängetty erilaisia ominaisuuksia. Eloton, vaikka silmät räpsyvät ja sydän pomppii. Se meidän kaikkien simulaatiohurahtaneiden ylin ystävä ja väsymätön kaveri. Voi hyvää päivää.
Vuosia käytössä olevan nuken kokemuksiin perustuen luulisi "hänellä" olevan paljon näkemystä oppimisesta ja oppimattomuudesta. "Hän" jos joku osaisi vaikka päättäjille valaista miten maa makaa oppilaitoksissa. Siis ainakin niiden osalta, joissa "hän" on saanut olla mukana oppimisen ilossa.
Samainen potilassimulaattori kenties haluaisi kertoa kaikille opettajille ilosanomaa, että aina ei tarvita hänen palveluksia. Simulaatioita voidaan toteuttaa ilman kalliita simulaattoreita ja -ympäristöjä. Kahta kättä heiluttaen, kovasti kuvitellen ja vaikka portaikossa. Luodut mielikuvat ja oppimisen ilo ratkaisevat.
Onneksi me simulaatiohurahtaneet uskomme "hänen" kollegiaalisuuteen. Voisi nimittäin äkkiseltään olettaa, että potilassimulaattorin näkökulmassa spekuloitaisiin myös opettajien osaamista. Mutta ehei ystävät hyvät, korppi ei korpin silmiä noki. "Hän" pysyy näistä asioista vaiti. Me siis osaamme hommamme erinomaisesti. Hyvä me... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti