Eilen ajelin kotiin yhdestä Suomen koulutusmekasta - Kuopijosta. Mekkahan se on Savoniasta, Pelastusopistosta, Itä-Suomen yliopistosta ja Savon koulutuskuntayhtymästä johtuen. Kotimatka sujui erinomaisen kauniissa ruskamaisemassa. Jos olisin ottanut jokaisesta kauniista maisemasta kuvan, niin en taitaisi olla vieläkään kotona.
Menin syömään muina miehinä yhteen ihan tavalliseen autoilijan ruokapaikkaan. Tilasin syötäväksi jotain lämmintä. Sitten se tapahtui.
Pasi sai aloittaa päivystämisen. Kassa neit... eikun herra antoi minulle hakulaitteen. Käski odotella ruoan valmistumista vaikkapa pöydässä. Kun hakulaite soi, niin tule heti hakemaan ruokasi tiskiltä. Siis aivan niin kuin 80-luvulla minun ensimmäinen kosketus sairaiden kuljettamiseen. Hakulaite käteen, odottele jossain tässä lähettyvillä ja ole aina valmiina. Itselle tuli eilen olo, että olen elänyt tämän tilanteen aikaisemminkin. Hakulaite kädessä etsin kivan paikan ja aloitin ylpeänä päivystämisen. Ylpeys johtui tietysti siitä, että minulla oli jo hakulaite ja kassajonossa olevilla sitä ei ollut. Kyllä oli havaittavissa kateellisia katseita.
Päivystys jatkui ja jatkui. Välillä teki mieli heiluttaa hakulaitetta. Onko se edes ehjä? Välillä kävimme pöydässä kevyitä niitä näitä keskusteluja. Kuitenkin koko ajan mielessä pyöri kysymyksiä: "Koska laite piipittää?" "Mitä kautta minä sitten sinkaisen kassalle?" "Mitä jos tulisi tarve käydä vessassa ennen hälytystä?"
Juuri kun ajattelin jotain muuta hakulaite hälytti äänimerkillä ja vilkkuvaloilla. Pasi sinkaisi heti pystyyn ja eteni ripein askelin kassalle. Siellä oli kokki odottamassa ruoan noutajaa. En tiedä oliko laitteisto heillekin uusi vai näytinkö minä 80-lukulaisen innostuneelta, mutta kaupan päälle sain leveän hymyn.
Vaikka maailma on muuttunut paljon 80-luvun päivystämisestä, niin on siinä yllättäviä samankaltaisuuksiakin. Ekassa ambulanssin päivystysviikonlopussa minulla oli työasuna tummat suorat housut ja valkoinen kauluspaita. Kun keikalle lähdettiin, otettiin valkoinen hoitajantakki komistamaan ulkonäköä. Nyt eilen päivystäessäni oman ruoan valmistumista, asunani olivat tummat suorat housut sekä kauluspaita. Hakulaitteen kantamisesta olin yhtä ylpeä ja päivystäminen jännitti. Koskahan seuraavan kerran päivystetään?
 |
| Hakulaite mallia "eilen/2014" |
J.k. Omituisinta tässä jutussa on se, että Suomesta löytyy vielä näitä ensihoitopalvelua tuottavia yksiköitä kotivarallaolosta. Siellä ensihoitajat vilkuilevat pöydällä pönöttävää "hakulaitetta" kotitöiden puuhastelun lomassa, odottavat koska se mahtaa soida, miettivät voiko käydä vessassa ja piipityksen alkaessa sinkaisevat kotoa kohti työpaikkaa. Onneksi tämä 80-lukulaisuus on kotimarkilla järjestetty 2000-luvun malliin. Hyvä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti