Tänään se sitten tapahtui. Ei olisi aamupalaa syödessä tätäkään uskonut tapahtuvaksi. #eiihannormipäivä
Olimme tarkkoina opettajina huomanneet alkavia oireita joitakin viikkoja sitten oppimisen hyörinän ohella. Oireena oli kummallinen vinkuminen ja rohina hengityksen tahtiin. Oireet pysyivät samankaltaisina, eikä pahenemisen merkkejä ilmaantunut. Tilanne oli siis seurannassa ja hieman vitkuttelimme avun pyytämisen kanssa.
Oireet ajattelimme sen kaltaisiksi, että omat taitomme eivät välttämättä riittäisi tilanteen normalisoitumiseen. Siltikin tilanteen muuttumisen nopeus yllätti. Yht´äkkiä vasen keuhkopussi sanoi poks ja sitten se oli rikki. Terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden - uhkaavan hengenvaaran.
Onneksi koko hengittäminen ei lamaantunut yllätysmuutoksen tapahduttua. Rintakehä nousi ja lasku yllättävänkin symmetrisesti molemmin puolin. Kasvoille ei tullut syanoosia (sinisyyttä), eikä muitakaan hätätilanteen merkkejä. Aikaisemmin kytketyt monitorit eivät laulaneet uhkaavaa piippaus-sävelmäänsä. Punainen valo ei vilkkunut.
Joku voisi viisastella, että mistä oikeastaan tiesimme keuhkopussin revenneen. Onko opettajille röntgenkatse? No ei. Kätevä opettaja ottaa tilanteen haltuun ja nukuttaa uhrinsa. Nukahtamisen jälkeen harkituilla, mutta nopeilla liikkeillä rintakehä irti ja katsaus keuhkoihin. Siten opettaja tietää.
Työdiagnoosimme jälkeen oli pakko soittaa ajanvaraukseen ja tilata aika uhrillemme. Niin ja tietysti tilasimme myös kuljetuksen. Onneksi kaikki tämä ei juurikaan häirinnyt koulupäivää.
By the way... on ihan normaalia, että kovassa käytössä oleva potilassimulaattori (nukke) lähetetään aika ajoin huoltoon. Kulutusosat ovat kulutusosia mekaanisissa laitteissa. Nukke palautuu taas uudistuneena ja toimivana lähihoitajien ja sairaanhoitajien koulutuskäyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti