Surullinen iltalenkki...

Tänään illalla aioin kirjoittaa kivan kertomuksen omasta juhlamaratonistani. Lähdin hyvillä mielin iltalenkille, mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelman mukaisesti.

Niin, vielä pari tuntia sitten kaikki oli hyvin. Päivä meni kivasti erilaisia asioita puuhastellessa. Ilta alkoi pimenemään ja sitten lähdin lenkille luotettavan ystäväni kanssa. Päätin lenkin ajankohdan jo aamusella, koska tiesin ystävänikin haluavani lähteä iltalenkille.

Lähdin hissillä roskapussit mukanani. Pihaltani oli tarkoitus aloittaa tämän illan yhteinen taival ystävän kanssa. Olosuhteet olivat mainiot. Kivan leppoisa ja pimeä keli. Olisimme molemmat suoriutuneet lenkistä hyvin, jos kaikki olisi ollut hyvin.

Huomasin heti lenkin alussa, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Lenkki ei edennyt ensimmäisiä metrejä pidemmälle. Meidän oli pakko pysähtyä. Yhdessä yritimme uudelleen lenkin aloittamista, mutta taas jouduimme pysähtymään.

Osa lukijoista varmaan tietää minun ammatillisen koulutukseni. Tein nopeasti diagnoosin, että kyseessä on sähkön johtumiseen liittyvä ongelma. Onneksi ei kuitenkaan totaaliblokki. Ystävä oli todella huonossa kunnossa. Pelkäsin, että nyt se on menoa. Olin aivan varma, että ystävä ei ole lenkkikuntoinen tällä kerralla.

Olen kuullut, että näinä hetkinä voi elämä vilistä filminauhan tavalla silmissä. Näin ei minulle käynyt. Oikeastaan vasta lenkin loppuosassa mieleen pulpahteli yhteisten lenkkiemme kohokohtia. Onneksi niistä on muutamia kuvia. Niitä voin sitten katsoa, ettei ystäväni tästä enää toivu lenkkikuntoiseksi.

Tajusin myös lenkin loputtua syyn tähän murheelliseen tilanteeseen. Tiesin ystävälleni tapahtuneesta lattiaan kolahtamisesta edellisen lenkin päätyttyä. Syytä tapahtuneeseen en tiedä, mutta kolahdus oli kova.

Lenkin jälkeen asettelin rakkaan otsalamppuni - uskollisen pimeän lenkin ystäväni - talon parhaalle tyynylle lepäämään.

Niin, siis otsalanpun katkaisija on jotenkin vääntynyt siten, että ilman ulkopuolista puristusta ei valo pala. Onneksi työmaalla kaapissa on uskonnollista Jee... teippiä. Uskoisin lampun ehjäytyvän sillä. Jos ei ehjäänny, niin Joulupukki varmaan tuo omenaläppärin mukana uuden ystävän. Jos näin käy, niin loppusijoitan otsalamppuystäväni arvoiseensa paikkaan. Siihen aarrepahvilaatikkoon kaiken muun arvokkaan sähkölaitesälän kanssa. 

Kyllä tämä tästä...

Harjoitusohjelman toimivuus

Voisin väittää, että treeniohjelmani toimii. Torstaina oli vuorossa kropan huolto ja treeninälän kasvattaminen. 

Juoksuharjoitusten sisältö on vaihdellut intervallien, kovan/hitaan tasavauhtisen ja pitkäkestoisen treeni-idean kesken. Harjoitusten tuoksinassa kroppa huomaa uutta rasitusta ja siitä seurauksena pientä rasitustunnetta seuraavalle päivälle. 

Kuitenkin oikeassa suhteessa olevat taukopäivät lihashuoltoineen ja liikkuvuusharjoituksineen auttavat toipumaan. Sitten se paras. Nyt on syttynyt treenijano. Jalat tahtoisivat jo. Onneksi loppuviikolle on tiedossa useita kilometrejä ja monta minuuttia. 

Varoituksen sana HCM2016 osallistujat - minäkin olen kisassa mukana. ;)

Kuvassa ei ole tennispallo. Se on jalanpohjan rääkkäin.

Mihin on aikaa jäljellä:

Pienen pieni Pasi 70-luvulla

Siivosin kaappeja ja löysin haalistuneita värivalokuvia. Tämä muisto pitää jakaa nykyaikaan. Olkaa hyvät, laittakaa silmät puolittain kiinni ja lukekaa...

70-luvun lopussa pienen pieni Pasi ja ainakin 3v vanhempi velopoika lähtivät polkemaan pyörillä kohti mummolaa. Pienen pienellä Pasilla oli vihreä "Poni" -merkkinen Jopon kaltainen polkupyörä. Ponissa oli värikäs "Aku Ankka" -tarra rungossa kiinni.

Ajankohta oli kesäkuun alku. Koulu oli loppunut juuri ja kesälomaa oli jäljellä moooonta kuukautta.

Pysähdyimme juomaan vesipullosta vettä Nurmon kirkon kohtaan. Tauon lopuksi kivan lämpöisen kesäpäivän kunniaksi nappasimme uudella valokuvakameralla kuvan näkymästä. Filmissä oli muistaakseni 24 kuvan kuvausmahdollisuus. Kuva oli filmin kuva numero yksi. Filmi riitti koko kesäksi. Meidän piti jatkaa. Nimittäin aurinko paahtoi kuumasti, hiki helmeili ja kärpäset pörräsivät ympärillä. Niin oli tapana 70-luvulla kesäisin joka päivä.

On se mielikuvitus tehokas työväline. Jos totta puhutaan, niin nappasin kuvan eilen perjantaina auton ikkunasta kännykällä, kun oli aivan pakko pysähtyä tuohon 70-luvun näkymään. Tarinassa totta olivat ainakin vesipullo ja pienen pieni Pasi...

Mitä hallitusohjelma voi tarkoittaa?

Nyt on aivan pakko. Nimittäin spekuloida mitä 27.5.2015 julkaistu hallitusohjelma voisi tarkoittaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ja tietysti katson kuvassa esitettyä hallitusohjelmaa oman työpaikan Koulutuskeskus SEDU:n Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon silmin.

Lähde: http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e

Jatko-opintokelpoisuus onneksi säilyy. Olisi ollut perin kummallinen ajatus tekaista nykyaikaan kunnon kastijako. Muistan ajan, kun ysi-luokan jälkeen piti päättää ammattikoulu ja duunarin elämä tai lukio ja vain taivas on rajana etenemisen osalta. Vaan kuinkas kävikään. Amis-pasi miettii parhaillaan, että mihin yliopistoon lähtisi tohtorikoulutukseen. Äikkistä kaikille. :)

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistäminen on hyvä asia. Molemmilla kun on ihan oikeasti yhteiset intressit. 

T a r v i t a a n   a m m a t t i t a i t o i s i a   t e k i j o i t ä.

Kaiken päällekkäisyyden purkaminenkin on hyvä asia. Ymmärrän, että ottaa kipeää jos purkaminen osuu omalle kohdalle. Mutta päällekkäisyys maksaa ja me itse maksetaan viulut.

Ammatillisen koulutuksen nuorten ja aikuisten koulutuksien raja häipyy. Äkkiseltää ajatellen ei huono asia sekään. Siten on helpompi hyödyntää oppimisen ohjaajien joukossa olevaa osamista yhteiseksi hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla opettajien joukossa joka asiassa huippuosaajia.

Raha-asioista en ymmärrä mitään. Ohjelmaan sisältyi säästöjä. Tarkoittanee, että niukkuutta tarjolla. Kuitenkin rahaa on. Tarve vaan tulee perustella entistäkin ammattitaitoisemmin. Siis substanssiosaamisen kautta tulevaa ammattitaitoa tarvitaan.

Työssäoppimiseen liittyvä oppiminen nostetaan entistäkin enemmän esille. Hyvä suunta. Työn tekemisen oppii parhaiten työtä tekemällä ja omia tekemisiä reflektoimalla. Vielä kun mukana prosessissa on hyvä työssäoppimisen ohjaaja työpaikalla sekä innokas opettaja taustalla ohjailemassa oppimista.

Eikä muuten toisaalla mainittu ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeakoulun tehostaminen yhteistyön osalta ole ollenkaan huono juttu. Ja ehkä hassuinta tässä on, että osaamisen tarjoamista voidaan tehdä molemmin päin. ;)

Suomi voittaa...

#ammatillinenkoulutus kaksivuotiseksi - SIIS TÄ?

Jopa pomppasi julkisuuteen mielenkiintoinen uutinen hallitusneuvotteluista. Tässä linkki YLE:n uutisointiin asiasta:

YLE: Kova ehdotus hallitusneuvotteluissa: Ammattikoulututkinto kaksivuotiseksi

Mielenkiinnolla odotan neuvotteluiden tuloksen ja erityisesti tietoa siitä, että minkätasoisella ammattitaidolla tätä päätöstä on leivottu. Parhaillaan ollaan viimeistelemässä suomalaisissa opinahjoissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimana opetussuunnitelmien uudistuksia. Miksi ihmeessä tässä uudistuksessa ollaan suunniteltu opetettavaksi ja opittavaksi jotain turhaa? Vai voiko turhuuskäsitys muuttua muutamassa päivässä?

Mitä tämä julkisuuteen vuotanut tieto toteutuessaan oikein tarkoittaisi? Yhteiskunnan perusodotus on ammatillisen koulutuksen osalta hyvin ammattitaitoja kunnioittavaa. Joten se nyt opetettava turha on siis yleissivistävää tai jotain muuta ammattitaitoa tukevia opintoja. Vai olisiko poistettavien turhien asioiden listalla niitä eduskunnan tulevaisuuvaliokunnan peräänkuuluttamia projektitaitoja? 

Mitä muuta toteutuminen aiheuttaisi? 15-16 vuotiaat nuorukaiset valmistuisivat ammattilaisiksi nuorimmillaan jopa 17 vuotiaana. En lähde luettelemaan erilaisia ammatteja, jossa ikä aiheuttaa hieman haastetta alkuvaiheessa. Jos nyt kuitenkin yksi esimerkki. Mihin ensihoitopalvelun yksikköön työllistyy kahden vuoden koulutuksen läpi käynyt 17 vuotias perustasoinen ensihoitaja? 

Sitten ne jatko-opinnot. Taitaa ammattikorkeakoulut vaatia idean toteutuessa kahden vuoden koulutuksen käyneiltä ammattilaisilta vuoden "siltaopintoja", että ovat riittävän osaavia hakeakseen heille opiskelemaan. Olisiko sitten lukioilla tai jollain muilla oppilaitoksilla ratkaisuna ongelmaan sellaisia siltaopintokoulutuksia etenemisen mahdollistamiseksi? Uskaltaisin väittää, että tieteellinen tutkimus kaipaa tulevaisuudessakin tutkimustiimeihinsä perustyötä tehneitä ja jatko-opiskelleita tutkijoita. Saattaapa joskus ammattikoulun käyneistä tulla vaikka ammattikoulun opettajia... :)

Onneksi minä olen äänestänyt. #VOIHYVÄÄPÄIVÄÄ

#vaalit2015

Pasin perjantain poliittinen pläjäys.

Olen seurannut useammankin haastattelun, väittelyn yms. #vaalit2015 teemalla toteutetun mediapiinapenkin. Pakko on nostaa kunnioituksen hattua oikeastaan kaikille. Kyllä on ehdokkailla isossa mediassa tietoa asioista. Toki tulkintoja totuudesta, osittaisia poimintoja totuudesta ja hassuja mielipiteitäkin joukkoon mahtuu.

Mutta se erikoisin juttu. Nämä poliittiset toimittajat. Heillä se vasta taitoa on. Tykittämällä ihan kaikista tietoa ja vaikka mitä tietoa. Ei mene jauhot kurkkuun, ei panikoida tilanteissa ja pysytään aikataulussa. Aikataulutuksessa toki mystinen korvanappi auttaa. Toimittajat osaavat esiintyä erittäin hillitysti, mutta samalla vakuuttavasti. 

#respect toimittajat

Miten voi käydä rahattoman lenkillä?

Tätä se mun uneni tiesi. Olen aina tiennyt, että kävelylenkillä paremman puoliskon kanssa pitää aina olla taksiraha mukana. Sitähän ei voi etukäteen, mitä sattuu.

Tänään se sitten tapahtui. Aamusta reippaana lähdettiin kävelylle. Matka oli edennyt fyysisessä ja psyykkisessä myötätuulessa. Kunnes yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Katselin rennon letkeästi vasemmalle etuviistoon ja sitten...

Näin telttakatoksen. Seinäjoen torilla oli kaffilan telttakatos. Pelon sekaisin tuntein suuntasimme askeleemme torille ja siinä se oli. Kaffila oli auki. Muutama asiakas istui kaffittelemassa pipot päässä ja sieraimiin leijaili tuoreen kahvin tuoksu.

Tässä kohtaan todellisuus iski tajuntaan. Se ei levinnut mitenkää lämpimänä tunteena pikkuhiljaa. Tunne räjähti yhdellä kerralla koko päähän. Minulla ei ollut rahaa mukana. Ei yhtään.

Mitä tästä reissusta opin? En sitten yhtään mitään?

Kesä on aloitettu!

Arvaa mitä simulaatio-ohjaaja ajattelee kirkossa

Tämä on niitä bloggauksia, joita ei pitäisi tehdä. Pyydän anteeksi. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltä. Tekstissä ei taida olla kovinkaan uskonnollinen näkökulma. Mikä minusta on kasvamassa? Ja miksi?

Yllätin itseni ja lähipiirini tänään. Pääsiäisen kunniaksi ja vähän muustakin syystä menin kirkkoon tänään torstaina illalla. Tunnelma oli vaikuttavan harras. Erityisesti loppua kohden alkoi tapahtumaan. Kirkon etuosassa valot sammutettiin, pappi puhalsi kynttilät sammuksiin, siirtyi hieman sivummalle lukemaan asiaan liittyvää tekstiä ja avustavat henkiöt asettivat mustat kirkkotekstiilit alttarille. Puhe muutti vieläkin hartaammaksi. Lopuksi melkein koko kirkko pimennettiin ja viimeisen virren aikana urutkin sammuivat. Väkijoukko vaan veisasi ja pappikin katosi. Virren päätyttyä hämärää ja hiljaista.

Luvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nurmon_kirkon_vaivaisukko.jpg

Ei voi kun sanoa, että on valolla, valottomuudellä sekä äänellä ja erityisesti äänettömyydellä voimaa.

Tästä oma kieroutunut mieleni löysi taas tarttumapintaa suoraan simulaatiomaailmaan. Kun annetaan vähemmän, niin saadaan enemmän. Miksi pitää rakentaa kaikkea mieltä täyttävää ja häiritsevää ympärille, kun voisi antaa tilaa oleelliselle ja sille oppijan mielikuvitukselle? No okei. Kyllä simulaatiotilanteessa voi syventävässä vaiheessa olla oppimistavoitteiden kannalta oleellista tuottaa riittävästi vaikka ympärillä tapahtuvan hälinän ja vilinän aiheuttamaa haastetta. 

Hiljaisuudessa ja pimeydessä on voimaa.

Allergia on kiva kaveri

Aion blogata ruoasta. Varoitus. Sivusto sisältää tuotesijoittelua. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään.

Olen allerginen herneelle. Pahimmat oireet kohtauksessa ovat olleet hengitysteiden turpoaminen tukkoon. Tällöin teho-osasto kutsui.


Arvata saattaa, että en syö hernekeittoa. En ole ikinä edes avannut itse hernekeittopurkkia. Armeijassa lääkäri antoi ohjeen, että ota jokaiselle metsäreissulle mukaan omia sikanautapurkkeja. Sinua ei aina muisteta metsässä. Ja näin kävi. Sikanauta on hyvää kamiinan päällä paistettuna näkkileivän kera. Kuvan hernekeittopurkki ei ole syyllinen mihinkään.

Kuvan lähde: http://www.jalostaja.fi/tuotteet/hernekeitot/item/382-jalostaja-reilusti-lihaisa-hernekeitto-435g




Voisi luulla, että ruoka-aineelle allerginen kykenee helposti välttämään allergeenia. Asia ei ole ihan niin. 

Herneen nykyaikaiseen hyödyntämiseen ruokatehtaissa sain ensimmäisen kosketuksen lomareissulla. 

Ihmettelin lieviä oireita ruokailun jälkeen. Syyksi paljastui myöhemmin makkara. Makkarassa oli hernettä. Kyseessä ei ollut kuvan hernejauhoa sisältävä makkara.

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/lihavalmisteet/lenkkimakkarat/1050-6077-hk-uunilenkki



Pääsääntöisesti en uskalla markkinoilla tms. tapahtumissa syödä enää pyttipannua. Usein myyjä ei tiedä mitä pyttipannun pihvi ja/tai lihapulla sisältää. Joissakin valmiissa jauhelihatuotteissa on mukaan sekoitettu hernekuitua tai -proteiinia. Se on vaan eri asia, että kerrotaanko sisältö asiakkaille em. tilanteissa. Valitettavasti sama tiedon pihtaaminen koskee ajoittain 

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/valmiit-ruuat/kypsaet-pihvit-pyoerykaet-mureke-ja-siivet/933-7516-hk-jauhelihapihvi-kypsa

Laiskana en viitsi etsiä kuvaa liha/kanatuotteista, joiden komistukseksi on sivelty valmista marinadia. Arvatkaa onko marinadeissa herneproteiinia? Jos ostan nälkään ensiavuksi kolmioleipää, niin arvatkaa mitä siinä voi olla sisällä? Hernekuituapa hyvinkin.

Lisää kiirehetkiä elämässä. Silloin kun aikoo nautiskella nopeista mikroaterioista, voi vastaan tulla ylläri. 

Harmittaa hieman mikron vieressä nälkäisenä, kun kotona kädessä on tuote, jonka sisältökuvailussa mainitaan herneproteiini.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Tästä meinaa tulla markkinapainotteinen blogi. Talkkunaa melkein maistoin joillakin ruokamessuilla. Jotenkin vahingossa lusikka kädessä tajusin, että suuhun oli menossa hernettä sisältävää tuotetta.

Kuvan lähde: http://www.kauppahalli24.fi/aamiaistuotteet/rant-1kg-talkkunajau
Sisältökuvaus: http://www.laihianmallas.fi/tuotteet/kotitaloudet/rantasen-talkkunajauho

Sitten se viimeisin. Eilen otin pari kolme lusikallista maistiaisena uutta jogurttia. Sellaista sporttista versiota. "Urheilijat kun tykkäävät kovasti proteiinipitoisesta tuotteesta, niin tähän on lisätty herneproteiinia..." Lusikalliset menivät jo. Sitten alettiin odottamaan, että miten käy. Onneksi meni siedätyshoitokerraksi asia. Ei tullut todellisia oireita. Ainoastaan ketutti.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Ruokabloggaaminen alkoi tänään ja päättyy tähän. Tässä alla hieman allergia-asiaa:

Vasen keuhkopussi repeytyi kesken koulupäivän

Tänään se sitten tapahtui. Ei olisi aamupalaa syödessä tätäkään uskonut tapahtuvaksi. #eiihannormipäivä

Olimme tarkkoina opettajina huomanneet alkavia oireita joitakin viikkoja sitten oppimisen hyörinän ohella. Oireena oli kummallinen vinkuminen ja rohina hengityksen tahtiin. Oireet pysyivät samankaltaisina, eikä pahenemisen merkkejä ilmaantunut. Tilanne oli siis seurannassa ja hieman vitkuttelimme avun pyytämisen kanssa. 

Oireet ajattelimme sen kaltaisiksi, että omat taitomme eivät välttämättä riittäisi tilanteen normalisoitumiseen. Siltikin tilanteen muuttumisen nopeus yllätti. Yht´äkkiä vasen keuhkopussi sanoi poks ja sitten se oli rikki. Terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden - uhkaavan hengenvaaran. 

Onneksi koko hengittäminen ei lamaantunut yllätysmuutoksen tapahduttua. Rintakehä nousi ja lasku yllättävänkin symmetrisesti molemmin puolin. Kasvoille ei tullut syanoosia (sinisyyttä), eikä muitakaan hätätilanteen merkkejä. Aikaisemmin kytketyt monitorit eivät laulaneet uhkaavaa piippaus-sävelmäänsä. Punainen valo ei vilkkunut.

Joku voisi viisastella, että mistä oikeastaan tiesimme keuhkopussin revenneen. Onko opettajille röntgenkatse? No ei. Kätevä opettaja ottaa tilanteen haltuun ja nukuttaa uhrinsa. Nukahtamisen jälkeen harkituilla, mutta nopeilla liikkeillä rintakehä irti ja katsaus keuhkoihin. Siten opettaja tietää.

Työdiagnoosimme jälkeen oli pakko soittaa ajanvaraukseen ja tilata aika uhrillemme. Niin ja tietysti tilasimme myös kuljetuksen. Onneksi kaikki tämä ei juurikaan häirinnyt koulupäivää.

By the way... on ihan normaalia, että kovassa käytössä oleva potilassimulaattori (nukke) lähetetään aika ajoin huoltoon. Kulutusosat ovat kulutusosia mekaanisissa laitteissa. Nukke palautuu taas uudistuneena ja toimivana lähihoitajien ja sairaanhoitajien koulutuskäyttöön.

Voisiko pankki tukea pienyrittäjyyttä?

Lähes jokainen pienyrittäjä tietää mikä on yrittäjyyden nihkeä osuus. Ja jokainen pienyrittäjyyttä harkitseva miettii kovasti ryhtyykö pienyrittäjäksi. He nimittäin tiedostavat, että yrittäjyyteen voi liittyä se nihkeä osuus. Avaan hieman asiaa.

Yrittäjyydessä on paljon houkuttavaa. Olet itse oma esimiehesi. Päätät omat toimintatapasi. Markkinoinnista vastaat itse. Parhaimmillaan olet itse se substanssiosaaminen, jota myyt. Jos osaat ja uskallat ennakoida, niin voit oikeasti menestyä.

Sitten se nihkeä osuus. Miksi ihmeessä jokaiselle pienyrittäjälle ei kirjanpito maistu hyvältä? Toki sen voisi ulkoistaa jollekin innokkaalle taholle. Mutta mutta...siitä pitää maksaa jotain. Kun pienyrittäjän toiminta on tarpeeksi pientä, niin jotenkin ei haluaisi valuttaa rahoja muualle. Sitten se veroilmoitus. Se väkerretään sitten omaan suuntaansa. Tosin onneksi asia hoituu verkon kautta. Vähintään kerran vuodessa mennään toiseen suuntaan verkossa ja hoidetaan ALV asioita. Hupskeikkaa. Taitaa jokainen pienyrittäjä tekaista ajoittain jonkinlaisen laskun. Senhän voi tehdä edullisesti vaikka tekstinkäsittelyohjelmalla ja omaa reskontraa hoitaa ruutuvihossa. Tätä pienyrittäjyyden valuuttaliikennettä voi johdatella verkkopankkien kautta.

Siis haloo. Edellä kuvatun perusteella voisi sanoa, että pienyrittäjällä ei tilanne ole aina välttämättä oikein tehokkaasti ja systemaattisesti hoidettu - ainakaan niillä nuukilla (=pihi). Eihän vaan tämä ahdistus estä joitakin ryhtymästä pienyrittäjäksi? Onko meillä siihen varaa? Kuka voisi auttaa?

Olisiko yksinkertainen vastaus meidän ikioma Suomalainen pankki? Heitän sellaisen hassun ajatuslennon. Joku pieni pienyrittäjäksi haluava pelkää edellä kuvattuja haasteita. Hän näkee pienyrittäjyyttä tukevan pankin mainoksen. Avaa meillä pienyrittäjätili, siirrä omat yksityistilisi meille ja pelasta Suomi. Tilin avaus 0€ ja kuukausimaksu 0€. 

Mitä siihen pienyrittäjän tiliin liittyvään ohjelmakokonaisuuteen kuuluisi?

• Kirjautuminen ohjelmaan omilla pankkitunnuksilla
• Yrityksen perustaminen
• Erilaisten suunnitelmien tekeminen
• Laskutus ja reskontra
• Laskujen maksaminen
• Rahoitusjärjestelymahdollisuus omasta pankista
• Kirjanpito ja tilinpäätös
• ALV tilitys
• Veroilmoitus
• Tarvittavat liittymäpinnat automaattisesti eri viranomaisiin em. asioiden toteuttamiseksi
• Pienyrittäjän HelpDesk
• Erilaisien pienyrittäjää tukevien yhteistyökumppaneiden näkyvyys keskitetysti.

Pankit. Saa käyttää. Tulen teille asiakkaaksi. Oma tilikausi lähenee nimittäin loppua. 

Suomi nousuun... :)

Kuolemasimulaattori

Voi hyvää päivää. Näin kyllä pitää sanoa radiosta kuultuun simulaatioideaan. Lisää asiasta voi lukea maikkarin nettisivuilta http://m.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kahden-tunnin-kuolemakokemuksen-saa-20-eurolla-shanghaissa/4343418.

Itse on tullut jo vuosia mietittyä erilaisia kustannustehokkaita ideoita mielikuvan luomiseen. Siitähän simulaatioympäristössä taitaa olla kyse. Näin oli tässä yllä mainitussa uutisessakin.

Kuolema ja uudelleensyntymä -simulaattorissa simulaatio aloitetaan ruumisarkkuun siirtymisellä. Siitä kahden tunnin simulaatio etenee polttohautauksen kautta uudelleensyntymän haasteisiin. Arkussa taidetaan tarjota ahtautta. Polttohautauksessa äänen, valojen ja kuumuuden avulla simuloidaan...niin polttohautauksen tunnetta. Lopuksi ahtaan ja lämpimän kohdun kautta päästään simulaation päätökseen. Miten harras tunnelma mahtaa olla simulaation jälkeisessä jälkipuintikeskustelussa? Siellä ehkä itkettää?

Monia ideoita olen bongannut toisten simulaatioympäristöistä. Tämän osalta en ainakaan vielä keksinyt mitään bongattavaa. Niin, vai...olisiko simulaatio oivallinen idea yleisellä tasolla valmentaa omaisia ja potilaita tiettyyn sairauteen, oireisiin, kohtauksiin yms.? Jos vaikka se seuraava infarktipotilaiden infotilaisuus ei olisikaan pelkästään aivoja puuduttava kalvoilla toteutettu tietopläjäys auditoriossa. 

Meidän ensihoidon opiskelijoilla on muuten alkamassa kuolemanviikko. Arvatkaa vaan sisältyykö viikkoon simulaatioita. En kuitenkaan aio rakentaa edellä mainitun kaltaista kuolemasimulaattoria. 

Simulaatiossa on voimaa... :)