Valoisa pimeä aamulenkki

Lyhyestä virsi kaunis.

Edellinen otsalamppu siirtyi alkuviikosta  kirkkaimmille otsalamppulaitumelle. Eilen sitten menin miesten tiimariin - klassuulavsoniin. Sieltä löytää vaikka ja mitä. Uusi uljas lamppu otsalle.

Tänään aamulla kävin testaamassa. Kyllä ledlenser ledilamppu on hyvä. Hyvin piisasi valoteho mun etenemisnopeus huomioiden. Toinen kiva huomio, että lamppu ei valottanut rillien yläreunaan. Jatkuva häikäisy ei tunnu kivalta.

Voi kun pian olisi pimeä ja saisi mennä lenkillä.

P. S. Kokeilen kännykällä bloggaamista. Saa nähdä miten käy.

Aamukokemuksia...

Tänään aamulla pääsin todistamaan kaksi erilaista yrittäjyyden tukemisen tilannetta. Huomiot olivat ehkä pieniä ja mitättömiä. #suominousuun

Heti aamutuimaan kävin kahdessä eri osoitteessa nauttimassa palveluista. Molemmissa tapauksissa omistus on yksityinen. Toinen oli iso ja toinen pieni kokoluokaltaan. Toimialoilla ei ole mitään tekemistä keskenään tai oikeastaan kaukaa ajateltuna molempien teemana on hyvinvointi. Eikös myös huonekaluliike tuota hyvinvointipalveluja (toivottavasti). Nyt kyseessä ei ollut kuitenkaan huonekaluliike.

Molemmissa tapauksissa ensimmäinen kontakti oli tervehtiminen. Sitten alkoivatkin eroavaisuudet. Den första tilanne eteni siten, että minulta kysyttiin miksi tulin tänne. Samaa palvelua olisin saanut yrityksen edustajan mukaan ehkä ilmaiseksi jostain muualta. Tiesin asian ja olin valmis maksamaan saamastani palvelusta juuri tähän hetkeen. Toinen henkilö unohti sanoa minulle minun turvallisuuteen liittyviä asioita, jotka vaan satuin tietämään aikaisemmin hankitun tiedon avulla. Tätä aikaisempaa tietoani ko. henkiö ei tiennyt olevan, kunhan nyt vaan unohti sanoa. Olkoon tämä huomio vaikka epävakaan laadun näyte. Poislähtiessäni tuli maksun hetki. Asiakastietojeni tarkistuksen hetkellä henkilö kertoi näkevänsä minun puhelinnumeron järjestelmästä, mutta hän ei jaksanut sanoa sitä ääneen. Kello oli 08:15. Miten kovaa väsy mahtaakaan olla klo 15:15?

Den andra kokemus oli sitten hiukan erilainen. En ollut heti ihan varma, mitä haluan ostaa. Yrityksen edustaja alkoi auliisti esittelemään heidän tuotteita, vaikka hän ihan varmasti tiesi minun tietävän heidän tuotteet. Asiakkaana olen ollut jo useita vuosia. Maksun hetkellä vielä minulle esiteltiin yhtä uutta tuotetta ja tarjottiin mahdollisuutta harkita asiaa uudelleen. Ennen poistumista minulta tiedusteltiin ympäristöön tehtyjen muutosten toimivuutta. 

Minulle asiakkaana tuli tunne, että toisessa tapauksessa yrityksen työntekijä oli "syntynyt yrittäjän päivänä". Mikä onkaan parempaa yrittäjyyden tukemista. Lopuksi 10 pisteen kysymys. Mikä mahtoi olla tämä kiva yritys?

Surullinen iltalenkki...

Tänään illalla aioin kirjoittaa kivan kertomuksen omasta juhlamaratonistani. Lähdin hyvillä mielin iltalenkille, mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelman mukaisesti.

Niin, vielä pari tuntia sitten kaikki oli hyvin. Päivä meni kivasti erilaisia asioita puuhastellessa. Ilta alkoi pimenemään ja sitten lähdin lenkille luotettavan ystäväni kanssa. Päätin lenkin ajankohdan jo aamusella, koska tiesin ystävänikin haluavani lähteä iltalenkille.

Lähdin hissillä roskapussit mukanani. Pihaltani oli tarkoitus aloittaa tämän illan yhteinen taival ystävän kanssa. Olosuhteet olivat mainiot. Kivan leppoisa ja pimeä keli. Olisimme molemmat suoriutuneet lenkistä hyvin, jos kaikki olisi ollut hyvin.

Huomasin heti lenkin alussa, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Lenkki ei edennyt ensimmäisiä metrejä pidemmälle. Meidän oli pakko pysähtyä. Yhdessä yritimme uudelleen lenkin aloittamista, mutta taas jouduimme pysähtymään.

Osa lukijoista varmaan tietää minun ammatillisen koulutukseni. Tein nopeasti diagnoosin, että kyseessä on sähkön johtumiseen liittyvä ongelma. Onneksi ei kuitenkaan totaaliblokki. Ystävä oli todella huonossa kunnossa. Pelkäsin, että nyt se on menoa. Olin aivan varma, että ystävä ei ole lenkkikuntoinen tällä kerralla.

Olen kuullut, että näinä hetkinä voi elämä vilistä filminauhan tavalla silmissä. Näin ei minulle käynyt. Oikeastaan vasta lenkin loppuosassa mieleen pulpahteli yhteisten lenkkiemme kohokohtia. Onneksi niistä on muutamia kuvia. Niitä voin sitten katsoa, ettei ystäväni tästä enää toivu lenkkikuntoiseksi.

Tajusin myös lenkin loputtua syyn tähän murheelliseen tilanteeseen. Tiesin ystävälleni tapahtuneesta lattiaan kolahtamisesta edellisen lenkin päätyttyä. Syytä tapahtuneeseen en tiedä, mutta kolahdus oli kova.

Lenkin jälkeen asettelin rakkaan otsalamppuni - uskollisen pimeän lenkin ystäväni - talon parhaalle tyynylle lepäämään.

Niin, siis otsalanpun katkaisija on jotenkin vääntynyt siten, että ilman ulkopuolista puristusta ei valo pala. Onneksi työmaalla kaapissa on uskonnollista Jee... teippiä. Uskoisin lampun ehjäytyvän sillä. Jos ei ehjäänny, niin Joulupukki varmaan tuo omenaläppärin mukana uuden ystävän. Jos näin käy, niin loppusijoitan otsalamppuystäväni arvoiseensa paikkaan. Siihen aarrepahvilaatikkoon kaiken muun arvokkaan sähkölaitesälän kanssa. 

Kyllä tämä tästä...