Valoisa pimeä aamulenkki

Lyhyestä virsi kaunis.

Edellinen otsalamppu siirtyi alkuviikosta  kirkkaimmille otsalamppulaitumelle. Eilen sitten menin miesten tiimariin - klassuulavsoniin. Sieltä löytää vaikka ja mitä. Uusi uljas lamppu otsalle.

Tänään aamulla kävin testaamassa. Kyllä ledlenser ledilamppu on hyvä. Hyvin piisasi valoteho mun etenemisnopeus huomioiden. Toinen kiva huomio, että lamppu ei valottanut rillien yläreunaan. Jatkuva häikäisy ei tunnu kivalta.

Voi kun pian olisi pimeä ja saisi mennä lenkillä.

P. S. Kokeilen kännykällä bloggaamista. Saa nähdä miten käy.

Aamukokemuksia...

Tänään aamulla pääsin todistamaan kaksi erilaista yrittäjyyden tukemisen tilannetta. Huomiot olivat ehkä pieniä ja mitättömiä. #suominousuun

Heti aamutuimaan kävin kahdessä eri osoitteessa nauttimassa palveluista. Molemmissa tapauksissa omistus on yksityinen. Toinen oli iso ja toinen pieni kokoluokaltaan. Toimialoilla ei ole mitään tekemistä keskenään tai oikeastaan kaukaa ajateltuna molempien teemana on hyvinvointi. Eikös myös huonekaluliike tuota hyvinvointipalveluja (toivottavasti). Nyt kyseessä ei ollut kuitenkaan huonekaluliike.

Molemmissa tapauksissa ensimmäinen kontakti oli tervehtiminen. Sitten alkoivatkin eroavaisuudet. Den första tilanne eteni siten, että minulta kysyttiin miksi tulin tänne. Samaa palvelua olisin saanut yrityksen edustajan mukaan ehkä ilmaiseksi jostain muualta. Tiesin asian ja olin valmis maksamaan saamastani palvelusta juuri tähän hetkeen. Toinen henkilö unohti sanoa minulle minun turvallisuuteen liittyviä asioita, jotka vaan satuin tietämään aikaisemmin hankitun tiedon avulla. Tätä aikaisempaa tietoani ko. henkiö ei tiennyt olevan, kunhan nyt vaan unohti sanoa. Olkoon tämä huomio vaikka epävakaan laadun näyte. Poislähtiessäni tuli maksun hetki. Asiakastietojeni tarkistuksen hetkellä henkilö kertoi näkevänsä minun puhelinnumeron järjestelmästä, mutta hän ei jaksanut sanoa sitä ääneen. Kello oli 08:15. Miten kovaa väsy mahtaakaan olla klo 15:15?

Den andra kokemus oli sitten hiukan erilainen. En ollut heti ihan varma, mitä haluan ostaa. Yrityksen edustaja alkoi auliisti esittelemään heidän tuotteita, vaikka hän ihan varmasti tiesi minun tietävän heidän tuotteet. Asiakkaana olen ollut jo useita vuosia. Maksun hetkellä vielä minulle esiteltiin yhtä uutta tuotetta ja tarjottiin mahdollisuutta harkita asiaa uudelleen. Ennen poistumista minulta tiedusteltiin ympäristöön tehtyjen muutosten toimivuutta. 

Minulle asiakkaana tuli tunne, että toisessa tapauksessa yrityksen työntekijä oli "syntynyt yrittäjän päivänä". Mikä onkaan parempaa yrittäjyyden tukemista. Lopuksi 10 pisteen kysymys. Mikä mahtoi olla tämä kiva yritys?

Harjoitusohjelman toimivuus

Voisin väittää, että treeniohjelmani toimii. Torstaina oli vuorossa kropan huolto ja treeninälän kasvattaminen. 

Juoksuharjoitusten sisältö on vaihdellut intervallien, kovan/hitaan tasavauhtisen ja pitkäkestoisen treeni-idean kesken. Harjoitusten tuoksinassa kroppa huomaa uutta rasitusta ja siitä seurauksena pientä rasitustunnetta seuraavalle päivälle. 

Kuitenkin oikeassa suhteessa olevat taukopäivät lihashuoltoineen ja liikkuvuusharjoituksineen auttavat toipumaan. Sitten se paras. Nyt on syttynyt treenijano. Jalat tahtoisivat jo. Onneksi loppuviikolle on tiedossa useita kilometrejä ja monta minuuttia. 

Varoituksen sana HCM2016 osallistujat - minäkin olen kisassa mukana. ;)

Kuvassa ei ole tennispallo. Se on jalanpohjan rääkkäin.

Mihin on aikaa jäljellä:

Mitä Suomen itsenäisyydestä tuli tänään mieleen??

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä tuli kaksi konkreettista asiaa mieleen:

A: Juoksin pitkän lenkin omaan rauhalliseen tahtiin. Selässä ei ollut reppua, eikä mukana ollut kivääriä. Kukaan ei ajanut minua takaa ja kykenin tervehtimään iloisesti vastaantulijoita. Heti lenkin jälkeen kävin suihkussa ja istahdin rauhassa ruokapöytään. Seuraavaksi aloin nauttimaan television itsenäisyyspäivätarjonnasta.

Suomen itsenäisyydestä taistelleilla tilanne oli toisin. He eivät itse päättäneet etenemisvauhtiaan. Vastaantulijoita ei voinut tervehtiä. Selässä painava reppu ja kivääri kolisi lonkkaan jatkuvasti sekä kipeästi. Ajoittain heitä ajettiin takaa, joten edetä piti konkreettisesti henkensä edestä. Harvoin oli vastassa rauhallista ruokahetkeä. 

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

B: Iltapäivällä katselin ajalle tyypilliseen tapaan kahta TV-lähetystä samanaikaisesti. Niistä löytyi yllättäen jotain yhteistä. Kaisa Mäkäräinen kisaili ampumahiihdossa tärkeistä kokonaispisteistä ja Tuntemattomassa sotilaassa taisteltiin maamme itsenäisyydestä.

Siis mitä samankaltaisuutta niissä oli? Molemmissa ammuttiin kovilla. Ampumisessa jokainen yritti osua mahdollisimman tarkasti ja pelättiin vastustajan tarkkuutta. Molemmissa lähetyksissä edettiin ajoittain aivan hurjaa vauhtia. Molemmissa lähetyksissä pyrittiin osallistujien kesken samaan maaliin - voittajana. Molemmissa huollon pitää pelata hyvin.

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

Koulutuskeskus SEDU:n Koekenalantien opetuspisteen YouTube-sivusto (https://youtu.be/1LovrbYII0U)

Rauhaisaa Suomen ja suomalaisten itsenäisyyspäivää.

Pienen pieni Pasi 70-luvulla

Siivosin kaappeja ja löysin haalistuneita värivalokuvia. Tämä muisto pitää jakaa nykyaikaan. Olkaa hyvät, laittakaa silmät puolittain kiinni ja lukekaa...

70-luvun lopussa pienen pieni Pasi ja ainakin 3v vanhempi velopoika lähtivät polkemaan pyörillä kohti mummolaa. Pienen pienellä Pasilla oli vihreä "Poni" -merkkinen Jopon kaltainen polkupyörä. Ponissa oli värikäs "Aku Ankka" -tarra rungossa kiinni.

Ajankohta oli kesäkuun alku. Koulu oli loppunut juuri ja kesälomaa oli jäljellä moooonta kuukautta.

Pysähdyimme juomaan vesipullosta vettä Nurmon kirkon kohtaan. Tauon lopuksi kivan lämpöisen kesäpäivän kunniaksi nappasimme uudella valokuvakameralla kuvan näkymästä. Filmissä oli muistaakseni 24 kuvan kuvausmahdollisuus. Kuva oli filmin kuva numero yksi. Filmi riitti koko kesäksi. Meidän piti jatkaa. Nimittäin aurinko paahtoi kuumasti, hiki helmeili ja kärpäset pörräsivät ympärillä. Niin oli tapana 70-luvulla kesäisin joka päivä.

On se mielikuvitus tehokas työväline. Jos totta puhutaan, niin nappasin kuvan eilen perjantaina auton ikkunasta kännykällä, kun oli aivan pakko pysähtyä tuohon 70-luvun näkymään. Tarinassa totta olivat ainakin vesipullo ja pienen pieni Pasi...

Mitä hallitusohjelma voi tarkoittaa?

Nyt on aivan pakko. Nimittäin spekuloida mitä 27.5.2015 julkaistu hallitusohjelma voisi tarkoittaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ja tietysti katson kuvassa esitettyä hallitusohjelmaa oman työpaikan Koulutuskeskus SEDU:n Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon silmin.

Lähde: http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e

Jatko-opintokelpoisuus onneksi säilyy. Olisi ollut perin kummallinen ajatus tekaista nykyaikaan kunnon kastijako. Muistan ajan, kun ysi-luokan jälkeen piti päättää ammattikoulu ja duunarin elämä tai lukio ja vain taivas on rajana etenemisen osalta. Vaan kuinkas kävikään. Amis-pasi miettii parhaillaan, että mihin yliopistoon lähtisi tohtorikoulutukseen. Äikkistä kaikille. :)

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistäminen on hyvä asia. Molemmilla kun on ihan oikeasti yhteiset intressit. 

T a r v i t a a n   a m m a t t i t a i t o i s i a   t e k i j o i t ä.

Kaiken päällekkäisyyden purkaminenkin on hyvä asia. Ymmärrän, että ottaa kipeää jos purkaminen osuu omalle kohdalle. Mutta päällekkäisyys maksaa ja me itse maksetaan viulut.

Ammatillisen koulutuksen nuorten ja aikuisten koulutuksien raja häipyy. Äkkiseltää ajatellen ei huono asia sekään. Siten on helpompi hyödyntää oppimisen ohjaajien joukossa olevaa osamista yhteiseksi hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla opettajien joukossa joka asiassa huippuosaajia.

Raha-asioista en ymmärrä mitään. Ohjelmaan sisältyi säästöjä. Tarkoittanee, että niukkuutta tarjolla. Kuitenkin rahaa on. Tarve vaan tulee perustella entistäkin ammattitaitoisemmin. Siis substanssiosaamisen kautta tulevaa ammattitaitoa tarvitaan.

Työssäoppimiseen liittyvä oppiminen nostetaan entistäkin enemmän esille. Hyvä suunta. Työn tekemisen oppii parhaiten työtä tekemällä ja omia tekemisiä reflektoimalla. Vielä kun mukana prosessissa on hyvä työssäoppimisen ohjaaja työpaikalla sekä innokas opettaja taustalla ohjailemassa oppimista.

Eikä muuten toisaalla mainittu ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeakoulun tehostaminen yhteistyön osalta ole ollenkaan huono juttu. Ja ehkä hassuinta tässä on, että osaamisen tarjoamista voidaan tehdä molemmin päin. ;)

Suomi voittaa...

#ammatillinenkoulutus kaksivuotiseksi - SIIS TÄ?

Jopa pomppasi julkisuuteen mielenkiintoinen uutinen hallitusneuvotteluista. Tässä linkki YLE:n uutisointiin asiasta:

YLE: Kova ehdotus hallitusneuvotteluissa: Ammattikoulututkinto kaksivuotiseksi

Mielenkiinnolla odotan neuvotteluiden tuloksen ja erityisesti tietoa siitä, että minkätasoisella ammattitaidolla tätä päätöstä on leivottu. Parhaillaan ollaan viimeistelemässä suomalaisissa opinahjoissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimana opetussuunnitelmien uudistuksia. Miksi ihmeessä tässä uudistuksessa ollaan suunniteltu opetettavaksi ja opittavaksi jotain turhaa? Vai voiko turhuuskäsitys muuttua muutamassa päivässä?

Mitä tämä julkisuuteen vuotanut tieto toteutuessaan oikein tarkoittaisi? Yhteiskunnan perusodotus on ammatillisen koulutuksen osalta hyvin ammattitaitoja kunnioittavaa. Joten se nyt opetettava turha on siis yleissivistävää tai jotain muuta ammattitaitoa tukevia opintoja. Vai olisiko poistettavien turhien asioiden listalla niitä eduskunnan tulevaisuuvaliokunnan peräänkuuluttamia projektitaitoja? 

Mitä muuta toteutuminen aiheuttaisi? 15-16 vuotiaat nuorukaiset valmistuisivat ammattilaisiksi nuorimmillaan jopa 17 vuotiaana. En lähde luettelemaan erilaisia ammatteja, jossa ikä aiheuttaa hieman haastetta alkuvaiheessa. Jos nyt kuitenkin yksi esimerkki. Mihin ensihoitopalvelun yksikköön työllistyy kahden vuoden koulutuksen läpi käynyt 17 vuotias perustasoinen ensihoitaja? 

Sitten ne jatko-opinnot. Taitaa ammattikorkeakoulut vaatia idean toteutuessa kahden vuoden koulutuksen käyneiltä ammattilaisilta vuoden "siltaopintoja", että ovat riittävän osaavia hakeakseen heille opiskelemaan. Olisiko sitten lukioilla tai jollain muilla oppilaitoksilla ratkaisuna ongelmaan sellaisia siltaopintokoulutuksia etenemisen mahdollistamiseksi? Uskaltaisin väittää, että tieteellinen tutkimus kaipaa tulevaisuudessakin tutkimustiimeihinsä perustyötä tehneitä ja jatko-opiskelleita tutkijoita. Saattaapa joskus ammattikoulun käyneistä tulla vaikka ammattikoulun opettajia... :)

Onneksi minä olen äänestänyt. #VOIHYVÄÄPÄIVÄÄ

Arvaa mitä simulaatio-ohjaaja ajattelee kirkossa

Tämä on niitä bloggauksia, joita ei pitäisi tehdä. Pyydän anteeksi. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltä. Tekstissä ei taida olla kovinkaan uskonnollinen näkökulma. Mikä minusta on kasvamassa? Ja miksi?

Yllätin itseni ja lähipiirini tänään. Pääsiäisen kunniaksi ja vähän muustakin syystä menin kirkkoon tänään torstaina illalla. Tunnelma oli vaikuttavan harras. Erityisesti loppua kohden alkoi tapahtumaan. Kirkon etuosassa valot sammutettiin, pappi puhalsi kynttilät sammuksiin, siirtyi hieman sivummalle lukemaan asiaan liittyvää tekstiä ja avustavat henkiöt asettivat mustat kirkkotekstiilit alttarille. Puhe muutti vieläkin hartaammaksi. Lopuksi melkein koko kirkko pimennettiin ja viimeisen virren aikana urutkin sammuivat. Väkijoukko vaan veisasi ja pappikin katosi. Virren päätyttyä hämärää ja hiljaista.

Luvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nurmon_kirkon_vaivaisukko.jpg

Ei voi kun sanoa, että on valolla, valottomuudellä sekä äänellä ja erityisesti äänettömyydellä voimaa.

Tästä oma kieroutunut mieleni löysi taas tarttumapintaa suoraan simulaatiomaailmaan. Kun annetaan vähemmän, niin saadaan enemmän. Miksi pitää rakentaa kaikkea mieltä täyttävää ja häiritsevää ympärille, kun voisi antaa tilaa oleelliselle ja sille oppijan mielikuvitukselle? No okei. Kyllä simulaatiotilanteessa voi syventävässä vaiheessa olla oppimistavoitteiden kannalta oleellista tuottaa riittävästi vaikka ympärillä tapahtuvan hälinän ja vilinän aiheuttamaa haastetta. 

Hiljaisuudessa ja pimeydessä on voimaa.

Allergia on kiva kaveri

Aion blogata ruoasta. Varoitus. Sivusto sisältää tuotesijoittelua. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään.

Olen allerginen herneelle. Pahimmat oireet kohtauksessa ovat olleet hengitysteiden turpoaminen tukkoon. Tällöin teho-osasto kutsui.


Arvata saattaa, että en syö hernekeittoa. En ole ikinä edes avannut itse hernekeittopurkkia. Armeijassa lääkäri antoi ohjeen, että ota jokaiselle metsäreissulle mukaan omia sikanautapurkkeja. Sinua ei aina muisteta metsässä. Ja näin kävi. Sikanauta on hyvää kamiinan päällä paistettuna näkkileivän kera. Kuvan hernekeittopurkki ei ole syyllinen mihinkään.

Kuvan lähde: http://www.jalostaja.fi/tuotteet/hernekeitot/item/382-jalostaja-reilusti-lihaisa-hernekeitto-435g




Voisi luulla, että ruoka-aineelle allerginen kykenee helposti välttämään allergeenia. Asia ei ole ihan niin. 

Herneen nykyaikaiseen hyödyntämiseen ruokatehtaissa sain ensimmäisen kosketuksen lomareissulla. 

Ihmettelin lieviä oireita ruokailun jälkeen. Syyksi paljastui myöhemmin makkara. Makkarassa oli hernettä. Kyseessä ei ollut kuvan hernejauhoa sisältävä makkara.

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/lihavalmisteet/lenkkimakkarat/1050-6077-hk-uunilenkki



Pääsääntöisesti en uskalla markkinoilla tms. tapahtumissa syödä enää pyttipannua. Usein myyjä ei tiedä mitä pyttipannun pihvi ja/tai lihapulla sisältää. Joissakin valmiissa jauhelihatuotteissa on mukaan sekoitettu hernekuitua tai -proteiinia. Se on vaan eri asia, että kerrotaanko sisältö asiakkaille em. tilanteissa. Valitettavasti sama tiedon pihtaaminen koskee ajoittain 

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/valmiit-ruuat/kypsaet-pihvit-pyoerykaet-mureke-ja-siivet/933-7516-hk-jauhelihapihvi-kypsa

Laiskana en viitsi etsiä kuvaa liha/kanatuotteista, joiden komistukseksi on sivelty valmista marinadia. Arvatkaa onko marinadeissa herneproteiinia? Jos ostan nälkään ensiavuksi kolmioleipää, niin arvatkaa mitä siinä voi olla sisällä? Hernekuituapa hyvinkin.

Lisää kiirehetkiä elämässä. Silloin kun aikoo nautiskella nopeista mikroaterioista, voi vastaan tulla ylläri. 

Harmittaa hieman mikron vieressä nälkäisenä, kun kotona kädessä on tuote, jonka sisältökuvailussa mainitaan herneproteiini.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Tästä meinaa tulla markkinapainotteinen blogi. Talkkunaa melkein maistoin joillakin ruokamessuilla. Jotenkin vahingossa lusikka kädessä tajusin, että suuhun oli menossa hernettä sisältävää tuotetta.

Kuvan lähde: http://www.kauppahalli24.fi/aamiaistuotteet/rant-1kg-talkkunajau
Sisältökuvaus: http://www.laihianmallas.fi/tuotteet/kotitaloudet/rantasen-talkkunajauho

Sitten se viimeisin. Eilen otin pari kolme lusikallista maistiaisena uutta jogurttia. Sellaista sporttista versiota. "Urheilijat kun tykkäävät kovasti proteiinipitoisesta tuotteesta, niin tähän on lisätty herneproteiinia..." Lusikalliset menivät jo. Sitten alettiin odottamaan, että miten käy. Onneksi meni siedätyshoitokerraksi asia. Ei tullut todellisia oireita. Ainoastaan ketutti.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Ruokabloggaaminen alkoi tänään ja päättyy tähän. Tässä alla hieman allergia-asiaa:

Hakulaite piipittää taas...

Eilen se sitten tapahtui. Yksi ympyrä sulkeutui ja sain kokea jotain niiiin 80-lukulaisuutta.

Eilen ajelin kotiin yhdestä Suomen koulutusmekasta - Kuopijosta. Mekkahan se on Savoniasta, Pelastusopistosta, Itä-Suomen yliopistosta ja Savon koulutuskuntayhtymästä johtuen. Kotimatka sujui erinomaisen kauniissa ruskamaisemassa. Jos olisin ottanut jokaisesta kauniista maisemasta kuvan, niin en taitaisi olla vieläkään kotona.

Menin syömään muina miehinä yhteen ihan tavalliseen autoilijan ruokapaikkaan. Tilasin syötäväksi jotain lämmintä. Sitten se tapahtui.

Pasi sai aloittaa päivystämisen. Kassa neit... eikun herra antoi minulle hakulaitteen. Käski odotella ruoan valmistumista vaikkapa pöydässä. Kun hakulaite soi, niin tule heti hakemaan ruokasi tiskiltä. Siis aivan niin kuin 80-luvulla minun ensimmäinen kosketus sairaiden kuljettamiseen. Hakulaite käteen, odottele jossain tässä lähettyvillä ja ole aina valmiina. Itselle tuli eilen olo, että olen elänyt tämän tilanteen aikaisemminkin. Hakulaite kädessä etsin kivan paikan ja aloitin ylpeänä päivystämisen. Ylpeys johtui tietysti siitä, että minulla oli jo hakulaite ja kassajonossa olevilla sitä ei ollut. Kyllä oli havaittavissa kateellisia katseita. 

Päivystys jatkui ja jatkui. Välillä teki mieli heiluttaa hakulaitetta. Onko se edes ehjä? Välillä kävimme pöydässä kevyitä niitä näitä keskusteluja. Kuitenkin koko ajan mielessä pyöri kysymyksiä: "Koska laite piipittää?" "Mitä kautta minä sitten sinkaisen kassalle?" "Mitä jos tulisi tarve käydä vessassa ennen hälytystä?"

Juuri kun ajattelin jotain muuta hakulaite hälytti äänimerkillä ja vilkkuvaloilla. Pasi sinkaisi heti pystyyn ja eteni ripein askelin kassalle. Siellä oli kokki odottamassa ruoan noutajaa. En tiedä oliko laitteisto heillekin uusi vai näytinkö minä 80-lukulaisen innostuneelta, mutta kaupan päälle sain leveän hymyn.

Vaikka maailma on muuttunut paljon 80-luvun päivystämisestä, niin on siinä yllättäviä samankaltaisuuksiakin. Ekassa ambulanssin päivystysviikonlopussa minulla oli työasuna tummat suorat housut ja valkoinen kauluspaita. Kun keikalle lähdettiin, otettiin valkoinen hoitajantakki komistamaan ulkonäköä. Nyt eilen päivystäessäni oman ruoan valmistumista, asunani olivat tummat suorat housut sekä kauluspaita. Hakulaitteen kantamisesta olin yhtä ylpeä ja päivystäminen jännitti. Koskahan seuraavan kerran päivystetään?

Hakulaite mallia "eilen/2014"

J.k. Omituisinta tässä jutussa on se, että Suomesta löytyy vielä näitä ensihoitopalvelua tuottavia yksiköitä kotivarallaolosta. Siellä ensihoitajat vilkuilevat pöydällä pönöttävää "hakulaitetta" kotitöiden puuhastelun lomassa, odottavat koska se mahtaa soida, miettivät voiko käydä vessassa ja piipityksen alkaessa sinkaisevat kotoa kohti työpaikkaa. Onneksi tämä 80-lukulaisuus on kotimarkilla järjestetty 2000-luvun malliin. Hyvä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri... :)