HCM 2000

KYSEISEN KERTOMUKSEN KIRJOITIN ”NETTI-JUOKSIJOIDEN” SÄHKÖPOSTILISTALLE (VUONNA 2000) PIAN HCM 2000 JÄLKEEN. 

Pitipä minunkin ottaa äkkiä näppäimistö syliin ja aloittaa kirjoittamaan kertomusta omasta taivalluksestani. Listalla kun oli hetken epäilyksen varjo kenenkään selviämisestä HCM:sta. Kyseinen laji taitaa olla niitä harvoja urheilulajeja jossa lähes kaikki maaliin tulleet ovat voittajia. Minä ainakin olin tosi voittaja – suorastaan kuningas. Kuninkaallinen olo minulle tuli hieman ennen stadionille nousua edelläni juoksevan miehen juopuneiden kannustajien vilpittömistä huudoista. Aikuiset mieskannustajat nimittäin huusivat kyynel silmässä ja äänet käheinä juoksijalle “SÄ TEIT SEN – SÄ OOT MEIDÄN KUNINGAS!!!” Minäkin meinasin huutaa kuorossa aivan samaa.

Valmistautuminen 

Kuten ehkä arvata voi, oli HCM 2000 eka maratonini. Taistoon valmistautumisen aloitin 19.8.1999 harjoituspäiväkirja merkinnällä “Taidan olla aivan hullu mutta nyt se alkaa…” Hulluuteen olen nyt jäävi ottamaan kantaa mutta taisin jäädä koukkuun. Päivämäärän enteen huomasin vasta äsken kun lueskelin päiväkirjaa. Aikaisempaa aktiivista urheilutaustaa ei minulla ole. Syksyllä juoksin 3 kertaa viikossa lyhyitä lenkkejä. Tarkoituksena oli opettaa jaloille lenkille lähtemisen ihanuutta. Keväällä lisäsin viikkoon yhden pitkän lenkin. Kolmivuorotyö toi ohjelmaan kivan sekoittavan lisän. Välillä oli liiankin väsyksissä.

Loppukeväästä osallistuin Kesportin maraton kouluun ja sieltä sain kullan arvoisia vinkkejä. Sen pohjalta tulostin omat työvuoroni HCM:iin asti ja suunnittelin harjoitusohjelman. Viikkooni mahtui 2 maratonvauhtista 6-10 km lenkkiä, 1 intervalli lenkki 1+6+1 km jossa juoksin 5 min kovalla sykkeellä ja 3 min rauhoitin pumppua. Tämä harjoitus oli omasta mielestä kiva lisä. Yksi lenkki oli 15-21 rauhallisemmalla sykkeellä. Lihaskuntoa treenasin yleensä painoilla kertaalleen ja lepoa kahtena päivänä. Suunnitelmani sain pidettyä aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hierojalla pyrin käymään kerran / kk tahtiin. Kolme viikkoa ennen HCM:a oli 4 viikon rankempi jakso jolloin lisäsin kilometrejä joka päivälle (50-60/vko). Jaloissa lisäys tuntui ekan viikon jälkeen aika rankasti. Pitkin kevättä rasittuneet pohkeet ja sääret innostuivat toden teolla. Kuitenkin palattuani takaisin vähempään viikko km määrään tuli aivan uskon puutetta riittääkö kilometrit.

Sitten viikkoa ennen HCM -hetkeä tuli flunssa. Tosin oli niitä ollut pitkin talvea muutamia mutta tämä tuli juuri NYT. Kokeilin myös sitä pippurilientä ja voin kertoa – se oli pahaa. En tiedä mikä auttoi mutta loppuviikosta keskiviikkona käydyn hieronnan jälkeen nuha hellitti. Torstaina kokeilin lääkärinkin suositteleman 3 km testilenkin kävellen ja juosten. Henki kulki hyvin, lihakset ja fiilis OK. Silloin vasta uskoin että sittenkin… Ja tankkaus jatkui.

H C M 

Minulle täysin tuntemattomalle stadionille tulin aivan liian myöhään. Oletin että opasteita löytyisi joka paikasta stadionilla. Ilmeisesti 20 vuoden kokemuksella on vaikea uskoa ettei joku tunnekaan stadionia läpikotaisin. HCM lehden stadionkartan opettelin ulkoa mutta se ei juurikaan auttanut. Taidan olla täysin uusavuton – etten vaan hullu uusavuton kuningas. Nopeasti vaatteiden vaihto ja vaseliinin pursottaminen strategisiin kohtiin sekä muutamia laastareita sinne tänne. Sitten juoksujalkaa lopulta siirryin lähtöalueelle kuvitellen että 14.45 raja on ehdoton. Huomasin vahingossa nettijuoksijoiden kyltinkin mutta en muka kerinnyt käväistä. Ettei vaan olisi ollut hermoilua. Alkuverryttelyksi ajattelin maratonin ensimmäiset 10 km. Itse juoksussa ei ollut isompia ongelmia. Aioin juosta 4.30 jäniksen perässä. Muutin kuitenkin taktiikkaa heti lähdössä. Menen omaa juoksua. Pian kuitenkin kotiseuturakkaus ohjasi tuntemattomaksi jääneen Ilmajoen Maratoonareiden juoksijan vierelleni yli puoleen väliin asti. WC käyntini aikana tiemme sitten erosivat. Kiitos hänelle vetoavusta ja vinkeistä. Banaaneja oli kuulemma suunnilleen kympin kohdassa. Näin kyllä suolakurkut ja “Banaaneja per….” huutavalle juoksijalle sanottiin että niitä löytyy vähän matkan päästä. Mulla se vähän matkaa kesti 34 km:lle asti. Silloin oli omat tankkaukset jo haihdutettu taivaan tuuliin. Reidet olisivat tykänneet lepäillä hiukan (esim. yhden viikon). Ja kyllä banaanit maistuivatkin. Oman geelin kanssa kävi pian kömmähdys. Ennen erästä juomapistettä geelin imeskelyn jälkeen huomasinkin olevani sienipisteellä. Toivottavasti sitä imeskelemääni sientä ei oltu käytetty aiemmin mihinkään sellaiseen…

Haaveilemani loppukiri jäi täysin haaveeksi. Alkupuoliskon 145-155 syke tasoittui lopussa tasan 150 lukemaan. Varsinaista seinää en kokenut missään vaiheessa vaan paremminkin hidasta hiipumista ja täysillä nauttimista uudesta kokemuksesta. Etten vain ole hullu uusavuton masokisti kuningas. Pitkin matkaa jaksoin ihmetellä kovaa kannustusta. Aivan kuin katsojilla olisi ollut tiedossa juoksun vaativuus. Jopa järjestävä porukka osallistui kannustamiseen. Hienoa ja kiitos!

Palautuminen 

Maaliin juostuani eivät jalat pettäneet, ei vintti pimennyt eikä oxettanut. Väsytti ja olo oli onnellinen. “Mä tein sen!” Hetken lepäily nurmikolla ja sitten eväspussin ym. antimien kimppuun. Suihkussa totesin kolme rakkoa varpaissa ja kynnet OK sekä lihakset niin kipeän jäykät etten uskalla kovaa venytellä. Yllättäen paikanpäällä eikä seuraavinakaan päivinä ruokapuolelle tullut mitään kovaa tankkaamisen tarvetta. Seuraavana päivänä pissalla käydessä muisti aina juosseensa maratonin. Kovasti juomalla se ongelma poistui ja nestetasapaino palasi. Jalat oli 2 päivää kuin Aku Ankalla. Sai vaappua paikasta toiseen varsinkin portaissa. Omalla hieronnalla ja venyttelyllä olo on jo lähes normaali kolmantena päivänä. Huomenna odottava hieronta on varmaankin piste iin päälle. Siellä saa vielä kertaalleen juosta ekan maratonin läpi ja lihakset palauttavan hieronnan.

Tulevaisuus 

Vielä en kenellekään lupaa mitään mutta epäilen jääneeni koukkuun. Kohta taitaa alkaa entistä paremmat treenit seuraavaa maratonia kohti. Ettei vaan olisi vaikka Tukholma 2001. ONNEA KAIKILLE MUILLEKIN SANKAREILLE!!! Ai niin. Mun aika oli 5.10 ja risat.