Mistä onnellinen olotila tulee? Voitko itse olla
oman onnesi seppä? Onko kivan fiiliksen saavuttamisessa erilaisia
vaiheita? Siinä mielestäni hyviä kysymyksiä, joihin haluan vastata.
Onnellinen olotila voi tulla hyvinkin pienestä asiasta. Meistä itse
kukin voi oikeasti olla oman onnensa seppä. Ja kyllä, mielestäni kivan
fiiliksen saavuttamiseen kuuluu usein kolme erilaista vaihetta.
Avataanpa ajatustani.
Oman onnen sepän työkalut ovat positiivinen
asenne. Positiivinen asenne on kyseisen sepän hallitsevampi asenne,
vaikka välillä hieman potuttaisikin. Muista, että aurinko paistaa aina,
tosin joskus hieman pilvien yläpuolella. Seppä tarvitsee lisäksi hitusen
mielikuvitusta, joitakin voimaannuttavia esineitä, tasapainoilutaitoa
ja uskallusta varastaa aikaa itselleen edes vähäsen. Itselläni yksi
voimaannuttava esine on kuksa. Juon aina kotona kaffin kuksasta, ellei
satu vieraita kyläilemään. Kuksaa käsissä pitämällä koena aina saavani
hitusen voimaa kaikkien kivojen kokemusten kautta, joissa kuksa on ollut
mukana. Mikähän on juuri sinun voimaannuttava esine?
Tasapainoilutaidolla tarkoitan sitä, että elämä ei saa olla aivan
tasapaksua. Kiva fiilis tulee siitä, että on tuntenut ajoittain pahoja
fiiliksiä ja selvinnyt niistä. Kun saavuttaa tasapainon erilaisten
asioiden vaakakupissa, niin silloin menee hyvin. Mielestäni kivan
fiiliksen saavuttamisessa on siis kolme vaihetta. Jos vaiheet onnistuvat
hyvin, niin kivaa fiilistä voi ammentaa todella piiiiiitäkään. Jopa
vuosia. Aina kun asian muistaa, niin sama kiva fiilis palaa mieleen.
Tässä tavoitetta ihan meille kaikille. Uskaltaakohan kukaan kertoa
kommenteissa omaa esimerkkiä omasta kivasta fiiliksestä, jonka muistaa
vieläkin? Omana esimerkkinä voisin sanoa omien 5 ja 7v poikien kanssa
toteutettu patikointiretki metsään yhdeksi yöksi. Nyt herrat ovat 20v
molemmin puolin ja vieläkin muistelemme metsäretkeä lämmöllä.
Niin ne
kivan fiiliksen kolme vaihetta. Suunnittelu, toteutus ja muistelu. Olen
joskus kuullut jonkun oikean vuorikiipeilijän jopa kokeneen
suunnittelun, valmistautumisen ja kiipeämisen ylöspäin matkan
kokokohdaksi. Varsinaisen tavoitteen saavuttamishetkellä onkin
tuntemuksena ollut tyhjyys. Siinäkö se sitten oli?
Bloggasin
aikaisempina juttuina kaksi maratonkertomusta. Kaikki 9
maratonkokemustani ovat juuri tyypillisiä kolmivaiheisia kivoja
fiiliksiä. Valmistautuminen on kestänyt jopa vuosia, itse suoritus heman
alle 5h ja rasituksesta toipuminen joitakin viikkoja. Aivojen
sopukoihin tallentuu kuitenkin kyseisestä oman vuoren valloituksesta
muistijälki, jonka voi aktivoida vaikka katsomalla myseisen tapahtuman
mitalia. Mitalista tuli siis ilmeisesti minulle jonkinlainen
voimaannuttava esine kaiken sen eteen annetun tuskan ja ilon jälkeen.
Minä ainakin tavoittenen kivoja fiiliksiä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti