Pienen pieni Pasi 70-luvulla

Siivosin kaappeja ja löysin haalistuneita värivalokuvia. Tämä muisto pitää jakaa nykyaikaan. Olkaa hyvät, laittakaa silmät puolittain kiinni ja lukekaa...

70-luvun lopussa pienen pieni Pasi ja ainakin 3v vanhempi velopoika lähtivät polkemaan pyörillä kohti mummolaa. Pienen pienellä Pasilla oli vihreä "Poni" -merkkinen Jopon kaltainen polkupyörä. Ponissa oli värikäs "Aku Ankka" -tarra rungossa kiinni.

Ajankohta oli kesäkuun alku. Koulu oli loppunut juuri ja kesälomaa oli jäljellä moooonta kuukautta.

Pysähdyimme juomaan vesipullosta vettä Nurmon kirkon kohtaan. Tauon lopuksi kivan lämpöisen kesäpäivän kunniaksi nappasimme uudella valokuvakameralla kuvan näkymästä. Filmissä oli muistaakseni 24 kuvan kuvausmahdollisuus. Kuva oli filmin kuva numero yksi. Filmi riitti koko kesäksi. Meidän piti jatkaa. Nimittäin aurinko paahtoi kuumasti, hiki helmeili ja kärpäset pörräsivät ympärillä. Niin oli tapana 70-luvulla kesäisin joka päivä.

On se mielikuvitus tehokas työväline. Jos totta puhutaan, niin nappasin kuvan eilen perjantaina auton ikkunasta kännykällä, kun oli aivan pakko pysähtyä tuohon 70-luvun näkymään. Tarinassa totta olivat ainakin vesipullo ja pienen pieni Pasi...

Miten voi käydä rahattoman lenkillä?

Tätä se mun uneni tiesi. Olen aina tiennyt, että kävelylenkillä paremman puoliskon kanssa pitää aina olla taksiraha mukana. Sitähän ei voi etukäteen, mitä sattuu.

Tänään se sitten tapahtui. Aamusta reippaana lähdettiin kävelylle. Matka oli edennyt fyysisessä ja psyykkisessä myötätuulessa. Kunnes yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Katselin rennon letkeästi vasemmalle etuviistoon ja sitten...

Näin telttakatoksen. Seinäjoen torilla oli kaffilan telttakatos. Pelon sekaisin tuntein suuntasimme askeleemme torille ja siinä se oli. Kaffila oli auki. Muutama asiakas istui kaffittelemassa pipot päässä ja sieraimiin leijaili tuoreen kahvin tuoksu.

Tässä kohtaan todellisuus iski tajuntaan. Se ei levinnut mitenkää lämpimänä tunteena pikkuhiljaa. Tunne räjähti yhdellä kerralla koko päähän. Minulla ei ollut rahaa mukana. Ei yhtään.

Mitä tästä reissusta opin? En sitten yhtään mitään?

Kesä on aloitettu!

Eino-myrsky

Tänään aamulla saimme herätä Eino-myrskyyn. Heti kättelyssä tunnustan, että näin ydinkeskustan kerrostaloasukkaana ei ollut mitään hätää. Kuvan nappasin heti herättyäni katetulla parvekkeella tunnelmasta. Meno oli nimittäin kuin paremmassakin kummituselokuvassa. Kuu mollotti, kynttilän liekki lepatti, maisema musta ja täynnä valopisteitä sekä lasituksen raossa vinkui kummitustuuli. ;)

Tarkemmin kun ajattelee meitä kaikkia ja myrskyä, niin siinäpä on samankaltaisuutta vuoren valloittamisen kanssa. Vuoren voi valloittaa hyvällä menestyksellä ilman valmistautumista, aivan kuten myrskystäkin voi selvitä ilman valmistautumista. Mutta mutta, vuoren valloitus voi olla turvallisempaa, nautinnollisempaa ja kivempaa, kun asiaan valmistautuu etukäteen. Aivan sama asia on mielestäni myrskyn kanssa. Vähimmillään tarkoitan vaikka omaa yläkomeron katastrofivarastoa. Meidän talouteen tehtiin pienimuotoinen välivarasto muutamille ruokatarvikkeille ja pullovedelle. Lisäksi taskulamppuja varaparistoineen säilytetään samassa yläkomerossa. Pisteenä iiiin päällä varastosta löytyy aina toimiva retkikeitin ja polttoainetta hieman sekä talvikäyttöön valmistetut makuupussit. Yksi asia vielä pitäisi toteuttaa. Aina pitäisi olla muutama kymppi rahaa jemmassa käteisenä jossain kotona piilotettuna.

Avaan hieman ajatustani. En koe olevani mikään katastrofien odottelija. Ainoastaan tiedostan, että jonain päivänä voi tulla isompi lyhyt/pitkäkestoinen häiriö vaikka sähkönjakeluun. Tällöin tulee nopeasti ongelmia ruokaan, veteen ja kauppojen toimintaan. Voisin kuvitella, että kaupat myisivät käteisellä ruokaa sähkökatkoksessa, mutta eivät velaksi. Pankkikortti ei taida vinkua sähköttä. Pullovesi käy juomaksi useaksikin päiväksi, nuudeli ja tonnikala lämpenevät retkikeittimellä. Sekä kaffi maistuu samalla keittimellä kiehautettuna. Yläkaapissa näitä tavaroita kierrättäen varmistan, että meidän perheessä hymyillään, vaikka sähkön kanssa olisi pulaa hieman pidempäänkin.

Tsemppiä heille, joilla on vielä Eino-sähkö poissa kotoa...