Flipped Simulation Learning

It was really interesting day yesterday. We have a "emergency medical service teachers team" in Vocational Education Centre Sedu (Finland, Seinäjoki, Koskenalantie). And we have a really activity paramedic students group, exactly there are tree activity groups of them.

We have a target. We want learn something more about EMS (emergency medical service). We think, that you can learn by teaching. So, we change roles. Students will be simulation-instructors and teachers will be actors. 

Traffic accident case by Flipped Simulation Learning: 

Teachers are actors and students are simulation-instructors.

First:
Students decided targets about the simulation scenario. They read books, they made group discussions, they made a big essee about theoretical things and they made simulation scenario plan.

Second (step 1):
We had really good "full-scale-simulation". There was a car accident. Two cars and three injured (Gaumard HALL patient simulator, student and baby doll). Teachers had two ambulances (they were paramedics) and there was "Rescue Department" and police officers with them (students role).

Second (step 2):
The same patients came to ER (emergency room). Teachers were nurses and students were paramedics, doctors, social duty officer... Teachers took care of patients.

Third:
We had a good and deep debriefing discussion. Students were simulation-instructors still. Teachers explained and analyzed own simulation role. Why did I do this, I wonder that, I think that, everything went...

Fourth (this step is not ready yet):
Teachers will read simulation scenario papers and students own conclusions about whole thing. Teachers will make a large feedback discussion about students work.

Conclusion:
We can recommend this "Flipped Simulation Learning" method.


Pasi Jaskari
Lecturer, simulation-instructor (EuSim, level 2)
Vocational Education Centre Sedu
Seinäjoki, Finland

Date: 2016-12-22

Kannattaako somettamista suunnitella?

Jouduin miettimään otsikon kysymystä kuluneella viikolla. Seinäjoella Opinlakeus, Yrittäjät ja Kauppakamari järjestivät Someillan. Iltapäivän aikana pyörittiin somen ympärillä puuhastelusta koukuttaviin sisältöihin. Sain omaksi onnekseni kutsun esitellä somettamistani. Se jäi epäselväksi, että olinko minä "puuhastelu" vai "koukuttava" -osastoon kuuluva. Koukuttavuutta ainakin tarjosivat Matleena Laakso ja Katleena Kortesuo.

Kuva Matleena Laakso

Puolen tunnin kuluessa Sedu Aikuiskoulutuksen aikuiskoulutuspäällikkö Joona Aron kanssa esittelimme oppilaitoksemme näkökulmasta kaksi CASE-esimerkkiä. Joona esitteli metallimestari -idean ja minä puolestani peruastason ensihoidon osaamisalan kokeilun somettamisesta. Metallimestari -brändin syntytarina on hyvinkin tarvelähtöinen. Missiona oli saada oikeita työntekijöitä - todellisen tarpeen määrittelemään paikkaan - oikeaan aikaan - oikeilla taidoilla varustettuna - ja nopeasti. Tähän luotiin konsepti ja se kloonattiin valtakunnalliseksi. Mielenkiintoista brändäytymistarinaa oli siis tarjolla.

Esiintymispyyntö pakotti pysähtymään hetkeksi. On totta, että olemme somettaneet kokeilustamme. Mutta miten? Mikä olikaan se meidän somettamisen suunnitelma? Projektipäiväkirjani ketoi, että 9/2014 olin tehnyt somettamisen suunnitelman.

Somettamisen osalta kokeiluamme tarkastellen huomaa sen olevan selkeästi somettamisprojekti. Löytyy alku ja päätös. Ja jotain juttua siihen väliin. Tavoite on oikeastaan yksinkertainen. En someta lämpimikseni. Tavoite on tiedottaa ja saada kaikin puolin onnistunut kokeilu läpiviedyksi. Tietysti myös työnantajan menestyminen ja markkinointi ovat tärkeitä näkökulmia.

Sitten se paras herkku. Löysin esiintymiseni aikana yhden korjausta vaativan ja jatkuvasti paineita tuottavan tavoitteelliseen somettamiseen liittyvän reiän.

Somettamisen prosessikuvaus:

Meille ei ole luotu tai paremminkin ei ole aukikirjoitettu somettamisen prosessia. Kuvan mukaisesti tarve on sekä "jatkuvalle", mielenkiintoa ylläpitävälle viestittämiselle, että yksittäisestä tarpeesta nousevalle viestittämiselle. Mitä, kuka, minne, koska, miten... Miten insinööriaivoisena en olekaan vielä tehnyt prosessikuvausta? Somettamisen prosessin kuvaus on nyt työn alla. Samalla teen prosessikuvauksen meidän opetusyksikön somettamisen osalta. Kärpäsiä kannattaa lyödä useampia, jos se on mahdollista.

Valoisa pimeä aamulenkki

Lyhyestä virsi kaunis.

Edellinen otsalamppu siirtyi alkuviikosta  kirkkaimmille otsalamppulaitumelle. Eilen sitten menin miesten tiimariin - klassuulavsoniin. Sieltä löytää vaikka ja mitä. Uusi uljas lamppu otsalle.

Tänään aamulla kävin testaamassa. Kyllä ledlenser ledilamppu on hyvä. Hyvin piisasi valoteho mun etenemisnopeus huomioiden. Toinen kiva huomio, että lamppu ei valottanut rillien yläreunaan. Jatkuva häikäisy ei tunnu kivalta.

Voi kun pian olisi pimeä ja saisi mennä lenkillä.

P. S. Kokeilen kännykällä bloggaamista. Saa nähdä miten käy.

Aamukokemuksia...

Tänään aamulla pääsin todistamaan kaksi erilaista yrittäjyyden tukemisen tilannetta. Huomiot olivat ehkä pieniä ja mitättömiä. #suominousuun

Heti aamutuimaan kävin kahdessä eri osoitteessa nauttimassa palveluista. Molemmissa tapauksissa omistus on yksityinen. Toinen oli iso ja toinen pieni kokoluokaltaan. Toimialoilla ei ole mitään tekemistä keskenään tai oikeastaan kaukaa ajateltuna molempien teemana on hyvinvointi. Eikös myös huonekaluliike tuota hyvinvointipalveluja (toivottavasti). Nyt kyseessä ei ollut kuitenkaan huonekaluliike.

Molemmissa tapauksissa ensimmäinen kontakti oli tervehtiminen. Sitten alkoivatkin eroavaisuudet. Den första tilanne eteni siten, että minulta kysyttiin miksi tulin tänne. Samaa palvelua olisin saanut yrityksen edustajan mukaan ehkä ilmaiseksi jostain muualta. Tiesin asian ja olin valmis maksamaan saamastani palvelusta juuri tähän hetkeen. Toinen henkilö unohti sanoa minulle minun turvallisuuteen liittyviä asioita, jotka vaan satuin tietämään aikaisemmin hankitun tiedon avulla. Tätä aikaisempaa tietoani ko. henkiö ei tiennyt olevan, kunhan nyt vaan unohti sanoa. Olkoon tämä huomio vaikka epävakaan laadun näyte. Poislähtiessäni tuli maksun hetki. Asiakastietojeni tarkistuksen hetkellä henkilö kertoi näkevänsä minun puhelinnumeron järjestelmästä, mutta hän ei jaksanut sanoa sitä ääneen. Kello oli 08:15. Miten kovaa väsy mahtaakaan olla klo 15:15?

Den andra kokemus oli sitten hiukan erilainen. En ollut heti ihan varma, mitä haluan ostaa. Yrityksen edustaja alkoi auliisti esittelemään heidän tuotteita, vaikka hän ihan varmasti tiesi minun tietävän heidän tuotteet. Asiakkaana olen ollut jo useita vuosia. Maksun hetkellä vielä minulle esiteltiin yhtä uutta tuotetta ja tarjottiin mahdollisuutta harkita asiaa uudelleen. Ennen poistumista minulta tiedusteltiin ympäristöön tehtyjen muutosten toimivuutta. 

Minulle asiakkaana tuli tunne, että toisessa tapauksessa yrityksen työntekijä oli "syntynyt yrittäjän päivänä". Mikä onkaan parempaa yrittäjyyden tukemista. Lopuksi 10 pisteen kysymys. Mikä mahtoi olla tämä kiva yritys?

Surullinen iltalenkki...

Tänään illalla aioin kirjoittaa kivan kertomuksen omasta juhlamaratonistani. Lähdin hyvillä mielin iltalenkille, mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelman mukaisesti.

Niin, vielä pari tuntia sitten kaikki oli hyvin. Päivä meni kivasti erilaisia asioita puuhastellessa. Ilta alkoi pimenemään ja sitten lähdin lenkille luotettavan ystäväni kanssa. Päätin lenkin ajankohdan jo aamusella, koska tiesin ystävänikin haluavani lähteä iltalenkille.

Lähdin hissillä roskapussit mukanani. Pihaltani oli tarkoitus aloittaa tämän illan yhteinen taival ystävän kanssa. Olosuhteet olivat mainiot. Kivan leppoisa ja pimeä keli. Olisimme molemmat suoriutuneet lenkistä hyvin, jos kaikki olisi ollut hyvin.

Huomasin heti lenkin alussa, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Lenkki ei edennyt ensimmäisiä metrejä pidemmälle. Meidän oli pakko pysähtyä. Yhdessä yritimme uudelleen lenkin aloittamista, mutta taas jouduimme pysähtymään.

Osa lukijoista varmaan tietää minun ammatillisen koulutukseni. Tein nopeasti diagnoosin, että kyseessä on sähkön johtumiseen liittyvä ongelma. Onneksi ei kuitenkaan totaaliblokki. Ystävä oli todella huonossa kunnossa. Pelkäsin, että nyt se on menoa. Olin aivan varma, että ystävä ei ole lenkkikuntoinen tällä kerralla.

Olen kuullut, että näinä hetkinä voi elämä vilistä filminauhan tavalla silmissä. Näin ei minulle käynyt. Oikeastaan vasta lenkin loppuosassa mieleen pulpahteli yhteisten lenkkiemme kohokohtia. Onneksi niistä on muutamia kuvia. Niitä voin sitten katsoa, ettei ystäväni tästä enää toivu lenkkikuntoiseksi.

Tajusin myös lenkin loputtua syyn tähän murheelliseen tilanteeseen. Tiesin ystävälleni tapahtuneesta lattiaan kolahtamisesta edellisen lenkin päätyttyä. Syytä tapahtuneeseen en tiedä, mutta kolahdus oli kova.

Lenkin jälkeen asettelin rakkaan otsalamppuni - uskollisen pimeän lenkin ystäväni - talon parhaalle tyynylle lepäämään.

Niin, siis otsalanpun katkaisija on jotenkin vääntynyt siten, että ilman ulkopuolista puristusta ei valo pala. Onneksi työmaalla kaapissa on uskonnollista Jee... teippiä. Uskoisin lampun ehjäytyvän sillä. Jos ei ehjäänny, niin Joulupukki varmaan tuo omenaläppärin mukana uuden ystävän. Jos näin käy, niin loppusijoitan otsalamppuystäväni arvoiseensa paikkaan. Siihen aarrepahvilaatikkoon kaiken muun arvokkaan sähkölaitesälän kanssa. 

Kyllä tämä tästä...

Harjoitusohjelman toimivuus

Voisin väittää, että treeniohjelmani toimii. Torstaina oli vuorossa kropan huolto ja treeninälän kasvattaminen. 

Juoksuharjoitusten sisältö on vaihdellut intervallien, kovan/hitaan tasavauhtisen ja pitkäkestoisen treeni-idean kesken. Harjoitusten tuoksinassa kroppa huomaa uutta rasitusta ja siitä seurauksena pientä rasitustunnetta seuraavalle päivälle. 

Kuitenkin oikeassa suhteessa olevat taukopäivät lihashuoltoineen ja liikkuvuusharjoituksineen auttavat toipumaan. Sitten se paras. Nyt on syttynyt treenijano. Jalat tahtoisivat jo. Onneksi loppuviikolle on tiedossa useita kilometrejä ja monta minuuttia. 

Varoituksen sana HCM2016 osallistujat - minäkin olen kisassa mukana. ;)

Kuvassa ei ole tennispallo. Se on jalanpohjan rääkkäin.

Mihin on aikaa jäljellä:

Minun päivä Polar A360 tallentamana

Tämän päivän saldo ranteessa olevan laitteen mukaan 17,7km ja 23286 asekelta. Treeninä piti olla kevyt tasavauhtinen hölköttely. 

1. Aamulla ennen aamukukon laulamista kirmaisin 50min lenkille keskisykkeellä 121. Tuntui hyvältä ja kevyeltä. 
2. Työmaalle saavuin hieman etuajassa. Joten aloitin "työnteon" kropan huollolla sillä yhdellä salaisista aseistani. Siitä yritän napata kuvan huomenna. Äärimmäisen kiva kokemus.
3. Töiden jälkeen kävimme perheen hallituksen puheenjohtajan kanssa kahdestaan kävelyllä.
4. Sitten vielä talkootyönä kahden talouden nurmikonleikkuu. Treenaajana tietysti kaappaan rannekoneeseen kaikki askeleet ja pomppimiset talteen. Numeroista kun tulee niin hyvä mieli.

Syväkyykkyjen yms. treenien tekemiseen aikaa:

Pasia ärsyttää treenaamisessa juuri nyt

Voihan ärsytys. Eilen toteutin onnistuneen pitkän lenkin. Viimeviikolla sain kerättyä lenkkikilometrejä suunnitellun määrän. Jalat haluaisivat mennä taas tänään pihalle, mutta nyt kannattaa pitää päivän taukoa.

Tiedän kokemuksesta, että km määrää kasvattaessa tulee kroppaa kuunnella tarkasti ja uskoa kuulemaa. Eilisen lenkin jälkeen kokeilin ekan kerran elämässäsin treenin jälkeen kompressiosäärystimien ja -housujen palauttavaa vaikutusta. Menestys oli hyvä. Kompressio ja muu venyttelyhuolto toimivat. Tänään aamulla olisi "normaalisti" ollut pidemmän lenkin jälkeistä kipeytymistä. Nyt ei ollut. Jalat olisivat kunnossa, mutta nettivalmentaja sanoo - lepää. Asia selvä.

Onneksi mielikuvitus ja digikuva auttavat tuskassa. Aina voi muistelle. Viime vuoden syksyllä elo-syyskuun vaihteessa treenipaikalla ei puhuttu Suomea. Matkalaukkuun pakkasin lenkkarit ja lipussa luki Tanska. Silloin oli hyvä lyhyt treeni, vaikka satoikin.Selfien taustaksikin löytyi jotain kultturellia #taijotainsellaista.

Käännetäänpä tämä "ärsytys" eduksi. Arvatkaa lähdenkö huomenna aamulla lenkille ennen töihin menoa? Arvatkaa onko minulla silloin gasellimainen askel?

Treeniaikaa:

Pasi ja HCM 2016

Pasilla on treeniaikaa vielä jäljellä ruhtinaalliset:

Nyt sitten on katseet käännetty minun henkilökohtaiseen juhlamaratoniin. HCM 2016 olkoon minun kymmenes maratoni. Edellisestä on aikaa jo useampi vuosi. Oikeastaan harmittavan paljon aikaa. Takaraivoon on kuitenkin jäänyt maratonkutina. Maratonissa on sitä jotain...

Teenit ovat olleet vuosien saatossa jatkuvasti katkolla mitä kummallisempien syiden vuoksi. Monen monta kertaa olen aloittanut ja sitten joku kiva syy on aiheuttanut tauon.

Syksyllä pääsin ulkoiluttamaan lenkkareita monessa kelissä.

 

Talvella pääsin Juoksija -lehden nettivalmentajan avustuksella hyvään treenivauhtiin. Talven kelit jopa suosivat, kuten alla olevista kuvista voi aistia.

  

   

Olen toki hieman kesäisemmissäkin maisemissa käynyt hölköttelemässä.

Nyt tavoitteelliset treenit ovat totisinta totta. Helsinki City Marathon 2016 on 13.8.2016, Juoksijan nettivalmentajaan on ohjelmoitu treeniohjelma, ostaa päräytin eilen uudet upean keltaiset kompressiosäärystimet ja kaivoin kaapista pullollisen kuntojuomatiivistettä. Salaisena aseena on lisäksi päivittäiset syväkyykyt. Nyt ei tarvitse kuin kirmata asfaltilla valmentajan kannustamana ja antaa säärystimien ja kyykyn huoltaa kroppaa.

Tässä tämän päivän treenivideo: