perjantai 10. huhtikuuta 2015

#vaalit2015

Pasin perjantain poliittinen pläjäys.

Olen seurannut useammankin haastattelun, väittelyn yms. #vaalit2015 teemalla toteutetun mediapiinapenkin. Pakko on nostaa kunnioituksen hattua oikeastaan kaikille. Kyllä on ehdokkailla isossa mediassa tietoa asioista. Toki tulkintoja totuudesta, osittaisia poimintoja totuudesta ja hassuja mielipiteitäkin joukkoon mahtuu.

Mutta se erikoisin juttu. Nämä poliittiset toimittajat. Heillä se vasta taitoa on. Tykittämällä ihan kaikista tietoa ja vaikka mitä tietoa. Ei mene jauhot kurkkuun, ei panikoida tilanteissa ja pysytään aikataulussa. Aikataulutuksessa toki mystinen korvanappi auttaa. Toimittajat osaavat esiintyä erittäin hillitysti, mutta samalla vakuuttavasti. 

#respect toimittajat

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Miten voi käydä rahattoman lenkillä?

Tätä se mun uneni tiesi. Olen aina tiennyt, että kävelylenkillä paremman puoliskon kanssa pitää aina olla taksiraha mukana. Sitähän ei voi etukäteen, mitä sattuu.

Tänään se sitten tapahtui. Aamusta reippaana lähdettiin kävelylle. Matka oli edennyt fyysisessä ja psyykkisessä myötätuulessa. Kunnes yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Katselin rennon letkeästi vasemmalle etuviistoon ja sitten...

Näin telttakatoksen. Seinäjoen torilla oli kaffilan telttakatos. Pelon sekaisin tuntein suuntasimme askeleemme torille ja siinä se oli. Kaffila oli auki. Muutama asiakas istui kaffittelemassa pipot päässä ja sieraimiin leijaili tuoreen kahvin tuoksu.

Tässä kohtaan todellisuus iski tajuntaan. Se ei levinnut mitenkää lämpimänä tunteena pikkuhiljaa. Tunne räjähti yhdellä kerralla koko päähän. Minulla ei ollut rahaa mukana. Ei yhtään.

Mitä tästä reissusta opin? En sitten yhtään mitään?

Kesä on aloitettu!


torstai 2. huhtikuuta 2015

Arvaa mitä simulaatio-ohjaaja ajattelee kirkossa

Tämä on niitä bloggauksia, joita ei pitäisi tehdä. Pyydän anteeksi. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltä. Tekstissä ei taida olla kovinkaan uskonnollinen näkökulma. Mikä minusta on kasvamassa? Ja miksi?

Yllätin itseni ja lähipiirini tänään. Pääsiäisen kunniaksi ja vähän muustakin syystä menin kirkkoon tänään torstaina illalla. Tunnelma oli vaikuttavan harras. Erityisesti loppua kohden alkoi tapahtumaan. Kirkon etuosassa valot sammutettiin, pappi puhalsi kynttilät sammuksiin, siirtyi hieman sivummalle lukemaan asiaan liittyvää tekstiä ja avustavat henkiöt asettivat mustat kirkkotekstiilit alttarille. Puhe muutti vieläkin hartaammaksi. Lopuksi melkein koko kirkko pimennettiin ja viimeisen virren aikana urutkin sammuivat. Väkijoukko vaan veisasi ja pappikin katosi. Virren päätyttyä hämärää ja hiljaista.
File:Nurmon kirkon vaivaisukko.jpg
Luvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nurmon_kirkon_vaivaisukko.jpg

Ei voi kun sanoa, että on valolla, valottomuudellä sekä äänellä ja erityisesti äänettömyydellä voimaa.

Tästä oma kieroutunut mieleni löysi taas tarttumapintaa suoraan simulaatiomaailmaan. Kun annetaan vähemmän, niin saadaan enemmän. Miksi pitää rakentaa kaikkea mieltä täyttävää ja häiritsevää ympärille, kun voisi antaa tilaa oleelliselle ja sille oppijan mielikuvitukselle? No okei. Kyllä simulaatiotilanteessa voi syventävässä vaiheessa olla oppimistavoitteiden kannalta oleellista tuottaa riittävästi vaikka ympärillä tapahtuvan hälinän ja vilinän aiheuttamaa haastetta. 

Hiljaisuudessa ja pimeydessä on voimaa.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Minä olenkin Suomen ensimmäinen ylipelipankki

Tämä ei ole aprillipila. Ei ole. Ei ole.

Koulussa sai tänään niittää sitä, mitä on kylvänyt. Hieman tauottaen ensihoidon osaamisalan opiskelijat treenasivat taitopajatyyppisesti viittä erilaista ensihoidollista perustaitoa. Toisena teema oli viranomaisradioliikenne Virvepuhelimia ja simulaatiokaupunkia hyväksi käyttäen. Keikkamäärä ja tilanteiden vakavuus oli aivan ainutlaatuista. Siinä ei ehtinyt kukaan haukotella hetkeäkään. Ei ainoakaan "lanssari".

Sitten paras päivän sisällössä. Kaikki treenit toteutettiin opiskelijavetoisesti toinen toista tukien, omaa osaamista jakaen ja ryhmän kanssa ilon kautta oppien. Ei kuulunut niitä maagisia sanoja: koska lopetetaan.

Minä ylenin tänään ylipelipankiksi. Pelipankki on meidän monissa harjoituksissa se harjoituksen etenemistä ohjaileva henkilö/ryhmä. Pelipankki voi toimia erilaisina harjoitusta tukevana yhteistyöviranomaisena. Näissä viestiliikenneharjoituksissa tehtävänä oli lähinnä toimia hätäkeskuksena ja tykittää keikkoja useille käytössä oleville ensihoitoyksiköille.

Välillä opePasilla oli tylsää. Ei saanut puhua mitään. Treenit etenivät omalla tehokkaalla painollaan. Silloin tylsänä hetkenä oli pakko keksiä jotain sanottavaa, puhelimen tangentti pohjaan ja ääneen tuli ylipelipankki...

Tätä olisin kaivannut tänään. Tämä on ylipelipankin istuin.

Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Baden-Baden_001.jpg

Pisteenä iiin päälle. Jäin tästä toimettomuudesta kiinni. Organisaation johtoryhmä vieraili tunnillamme, oppiminen jatkui omalla painollaan ilman opettajaa ja minä vaan höpöttelin johtajien kanssa.