Mitä Suomen itsenäisyydestä tuli tänään mieleen??

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä tuli kaksi konkreettista asiaa mieleen:

A: Juoksin pitkän lenkin omaan rauhalliseen tahtiin. Selässä ei ollut reppua, eikä mukana ollut kivääriä. Kukaan ei ajanut minua takaa ja kykenin tervehtimään iloisesti vastaantulijoita. Heti lenkin jälkeen kävin suihkussa ja istahdin rauhassa ruokapöytään. Seuraavaksi aloin nauttimaan television itsenäisyyspäivätarjonnasta.

Suomen itsenäisyydestä taistelleilla tilanne oli toisin. He eivät itse päättäneet etenemisvauhtiaan. Vastaantulijoita ei voinut tervehtiä. Selässä painava reppu ja kivääri kolisi lonkkaan jatkuvasti sekä kipeästi. Ajoittain heitä ajettiin takaa, joten edetä piti konkreettisesti henkensä edestä. Harvoin oli vastassa rauhallista ruokahetkeä. 

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

B: Iltapäivällä katselin ajalle tyypilliseen tapaan kahta TV-lähetystä samanaikaisesti. Niistä löytyi yllättäen jotain yhteistä. Kaisa Mäkäräinen kisaili ampumahiihdossa tärkeistä kokonaispisteistä ja Tuntemattomassa sotilaassa taisteltiin maamme itsenäisyydestä.

Siis mitä samankaltaisuutta niissä oli? Molemmissa ammuttiin kovilla. Ampumisessa jokainen yritti osua mahdollisimman tarkasti ja pelättiin vastustajan tarkkuutta. Molemmissa lähetyksissä edettiin ajoittain aivan hurjaa vauhtia. Molemmissa lähetyksissä pyrittiin osallistujien kesken samaan maaliin - voittajana. Molemmissa huollon pitää pelata hyvin.

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

Koulutuskeskus SEDU:n Koekenalantien opetuspisteen YouTube-sivusto (https://youtu.be/1LovrbYII0U)

Rauhaisaa Suomen ja suomalaisten itsenäisyyspäivää.

Pienen pieni Pasi 70-luvulla

Siivosin kaappeja ja löysin haalistuneita värivalokuvia. Tämä muisto pitää jakaa nykyaikaan. Olkaa hyvät, laittakaa silmät puolittain kiinni ja lukekaa...

70-luvun lopussa pienen pieni Pasi ja ainakin 3v vanhempi velopoika lähtivät polkemaan pyörillä kohti mummolaa. Pienen pienellä Pasilla oli vihreä "Poni" -merkkinen Jopon kaltainen polkupyörä. Ponissa oli värikäs "Aku Ankka" -tarra rungossa kiinni.

Ajankohta oli kesäkuun alku. Koulu oli loppunut juuri ja kesälomaa oli jäljellä moooonta kuukautta.

Pysähdyimme juomaan vesipullosta vettä Nurmon kirkon kohtaan. Tauon lopuksi kivan lämpöisen kesäpäivän kunniaksi nappasimme uudella valokuvakameralla kuvan näkymästä. Filmissä oli muistaakseni 24 kuvan kuvausmahdollisuus. Kuva oli filmin kuva numero yksi. Filmi riitti koko kesäksi. Meidän piti jatkaa. Nimittäin aurinko paahtoi kuumasti, hiki helmeili ja kärpäset pörräsivät ympärillä. Niin oli tapana 70-luvulla kesäisin joka päivä.

On se mielikuvitus tehokas työväline. Jos totta puhutaan, niin nappasin kuvan eilen perjantaina auton ikkunasta kännykällä, kun oli aivan pakko pysähtyä tuohon 70-luvun näkymään. Tarinassa totta olivat ainakin vesipullo ja pienen pieni Pasi...

Mitä hallitusohjelma voi tarkoittaa?

Nyt on aivan pakko. Nimittäin spekuloida mitä 27.5.2015 julkaistu hallitusohjelma voisi tarkoittaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ja tietysti katson kuvassa esitettyä hallitusohjelmaa oman työpaikan Koulutuskeskus SEDU:n Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon silmin.

Lähde: http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e

Jatko-opintokelpoisuus onneksi säilyy. Olisi ollut perin kummallinen ajatus tekaista nykyaikaan kunnon kastijako. Muistan ajan, kun ysi-luokan jälkeen piti päättää ammattikoulu ja duunarin elämä tai lukio ja vain taivas on rajana etenemisen osalta. Vaan kuinkas kävikään. Amis-pasi miettii parhaillaan, että mihin yliopistoon lähtisi tohtorikoulutukseen. Äikkistä kaikille. :)

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistäminen on hyvä asia. Molemmilla kun on ihan oikeasti yhteiset intressit. 

T a r v i t a a n   a m m a t t i t a i t o i s i a   t e k i j o i t ä.

Kaiken päällekkäisyyden purkaminenkin on hyvä asia. Ymmärrän, että ottaa kipeää jos purkaminen osuu omalle kohdalle. Mutta päällekkäisyys maksaa ja me itse maksetaan viulut.

Ammatillisen koulutuksen nuorten ja aikuisten koulutuksien raja häipyy. Äkkiseltää ajatellen ei huono asia sekään. Siten on helpompi hyödyntää oppimisen ohjaajien joukossa olevaa osamista yhteiseksi hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla opettajien joukossa joka asiassa huippuosaajia.

Raha-asioista en ymmärrä mitään. Ohjelmaan sisältyi säästöjä. Tarkoittanee, että niukkuutta tarjolla. Kuitenkin rahaa on. Tarve vaan tulee perustella entistäkin ammattitaitoisemmin. Siis substanssiosaamisen kautta tulevaa ammattitaitoa tarvitaan.

Työssäoppimiseen liittyvä oppiminen nostetaan entistäkin enemmän esille. Hyvä suunta. Työn tekemisen oppii parhaiten työtä tekemällä ja omia tekemisiä reflektoimalla. Vielä kun mukana prosessissa on hyvä työssäoppimisen ohjaaja työpaikalla sekä innokas opettaja taustalla ohjailemassa oppimista.

Eikä muuten toisaalla mainittu ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeakoulun tehostaminen yhteistyön osalta ole ollenkaan huono juttu. Ja ehkä hassuinta tässä on, että osaamisen tarjoamista voidaan tehdä molemmin päin. ;)

Suomi voittaa...

#ammatillinenkoulutus kaksivuotiseksi - SIIS TÄ?

Jopa pomppasi julkisuuteen mielenkiintoinen uutinen hallitusneuvotteluista. Tässä linkki YLE:n uutisointiin asiasta:

YLE: Kova ehdotus hallitusneuvotteluissa: Ammattikoulututkinto kaksivuotiseksi

Mielenkiinnolla odotan neuvotteluiden tuloksen ja erityisesti tietoa siitä, että minkätasoisella ammattitaidolla tätä päätöstä on leivottu. Parhaillaan ollaan viimeistelemässä suomalaisissa opinahjoissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimana opetussuunnitelmien uudistuksia. Miksi ihmeessä tässä uudistuksessa ollaan suunniteltu opetettavaksi ja opittavaksi jotain turhaa? Vai voiko turhuuskäsitys muuttua muutamassa päivässä?

Mitä tämä julkisuuteen vuotanut tieto toteutuessaan oikein tarkoittaisi? Yhteiskunnan perusodotus on ammatillisen koulutuksen osalta hyvin ammattitaitoja kunnioittavaa. Joten se nyt opetettava turha on siis yleissivistävää tai jotain muuta ammattitaitoa tukevia opintoja. Vai olisiko poistettavien turhien asioiden listalla niitä eduskunnan tulevaisuuvaliokunnan peräänkuuluttamia projektitaitoja? 

Mitä muuta toteutuminen aiheuttaisi? 15-16 vuotiaat nuorukaiset valmistuisivat ammattilaisiksi nuorimmillaan jopa 17 vuotiaana. En lähde luettelemaan erilaisia ammatteja, jossa ikä aiheuttaa hieman haastetta alkuvaiheessa. Jos nyt kuitenkin yksi esimerkki. Mihin ensihoitopalvelun yksikköön työllistyy kahden vuoden koulutuksen läpi käynyt 17 vuotias perustasoinen ensihoitaja? 

Sitten ne jatko-opinnot. Taitaa ammattikorkeakoulut vaatia idean toteutuessa kahden vuoden koulutuksen käyneiltä ammattilaisilta vuoden "siltaopintoja", että ovat riittävän osaavia hakeakseen heille opiskelemaan. Olisiko sitten lukioilla tai jollain muilla oppilaitoksilla ratkaisuna ongelmaan sellaisia siltaopintokoulutuksia etenemisen mahdollistamiseksi? Uskaltaisin väittää, että tieteellinen tutkimus kaipaa tulevaisuudessakin tutkimustiimeihinsä perustyötä tehneitä ja jatko-opiskelleita tutkijoita. Saattaapa joskus ammattikoulun käyneistä tulla vaikka ammattikoulun opettajia... :)

Onneksi minä olen äänestänyt. #VOIHYVÄÄPÄIVÄÄ

#vaalit2015

Pasin perjantain poliittinen pläjäys.

Olen seurannut useammankin haastattelun, väittelyn yms. #vaalit2015 teemalla toteutetun mediapiinapenkin. Pakko on nostaa kunnioituksen hattua oikeastaan kaikille. Kyllä on ehdokkailla isossa mediassa tietoa asioista. Toki tulkintoja totuudesta, osittaisia poimintoja totuudesta ja hassuja mielipiteitäkin joukkoon mahtuu.

Mutta se erikoisin juttu. Nämä poliittiset toimittajat. Heillä se vasta taitoa on. Tykittämällä ihan kaikista tietoa ja vaikka mitä tietoa. Ei mene jauhot kurkkuun, ei panikoida tilanteissa ja pysytään aikataulussa. Aikataulutuksessa toki mystinen korvanappi auttaa. Toimittajat osaavat esiintyä erittäin hillitysti, mutta samalla vakuuttavasti. 

#respect toimittajat

Miten voi käydä rahattoman lenkillä?

Tätä se mun uneni tiesi. Olen aina tiennyt, että kävelylenkillä paremman puoliskon kanssa pitää aina olla taksiraha mukana. Sitähän ei voi etukäteen, mitä sattuu.

Tänään se sitten tapahtui. Aamusta reippaana lähdettiin kävelylle. Matka oli edennyt fyysisessä ja psyykkisessä myötätuulessa. Kunnes yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Katselin rennon letkeästi vasemmalle etuviistoon ja sitten...

Näin telttakatoksen. Seinäjoen torilla oli kaffilan telttakatos. Pelon sekaisin tuntein suuntasimme askeleemme torille ja siinä se oli. Kaffila oli auki. Muutama asiakas istui kaffittelemassa pipot päässä ja sieraimiin leijaili tuoreen kahvin tuoksu.

Tässä kohtaan todellisuus iski tajuntaan. Se ei levinnut mitenkää lämpimänä tunteena pikkuhiljaa. Tunne räjähti yhdellä kerralla koko päähän. Minulla ei ollut rahaa mukana. Ei yhtään.

Mitä tästä reissusta opin? En sitten yhtään mitään?

Kesä on aloitettu!

Arvaa mitä simulaatio-ohjaaja ajattelee kirkossa

Tämä on niitä bloggauksia, joita ei pitäisi tehdä. Pyydän anteeksi. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltä. Tekstissä ei taida olla kovinkaan uskonnollinen näkökulma. Mikä minusta on kasvamassa? Ja miksi?

Yllätin itseni ja lähipiirini tänään. Pääsiäisen kunniaksi ja vähän muustakin syystä menin kirkkoon tänään torstaina illalla. Tunnelma oli vaikuttavan harras. Erityisesti loppua kohden alkoi tapahtumaan. Kirkon etuosassa valot sammutettiin, pappi puhalsi kynttilät sammuksiin, siirtyi hieman sivummalle lukemaan asiaan liittyvää tekstiä ja avustavat henkiöt asettivat mustat kirkkotekstiilit alttarille. Puhe muutti vieläkin hartaammaksi. Lopuksi melkein koko kirkko pimennettiin ja viimeisen virren aikana urutkin sammuivat. Väkijoukko vaan veisasi ja pappikin katosi. Virren päätyttyä hämärää ja hiljaista.

Luvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nurmon_kirkon_vaivaisukko.jpg

Ei voi kun sanoa, että on valolla, valottomuudellä sekä äänellä ja erityisesti äänettömyydellä voimaa.

Tästä oma kieroutunut mieleni löysi taas tarttumapintaa suoraan simulaatiomaailmaan. Kun annetaan vähemmän, niin saadaan enemmän. Miksi pitää rakentaa kaikkea mieltä täyttävää ja häiritsevää ympärille, kun voisi antaa tilaa oleelliselle ja sille oppijan mielikuvitukselle? No okei. Kyllä simulaatiotilanteessa voi syventävässä vaiheessa olla oppimistavoitteiden kannalta oleellista tuottaa riittävästi vaikka ympärillä tapahtuvan hälinän ja vilinän aiheuttamaa haastetta. 

Hiljaisuudessa ja pimeydessä on voimaa.

Minä olenkin Suomen ensimmäinen ylipelipankki

Tämä ei ole aprillipila. Ei ole. Ei ole.

Koulussa sai tänään niittää sitä, mitä on kylvänyt. Hieman tauottaen ensihoidon osaamisalan opiskelijat treenasivat taitopajatyyppisesti viittä erilaista ensihoidollista perustaitoa. Toisena teema oli viranomaisradioliikenne Virvepuhelimia ja simulaatiokaupunkia hyväksi käyttäen. Keikkamäärä ja tilanteiden vakavuus oli aivan ainutlaatuista. Siinä ei ehtinyt kukaan haukotella hetkeäkään. Ei ainoakaan "lanssari".

Sitten paras päivän sisällössä. Kaikki treenit toteutettiin opiskelijavetoisesti toinen toista tukien, omaa osaamista jakaen ja ryhmän kanssa ilon kautta oppien. Ei kuulunut niitä maagisia sanoja: koska lopetetaan.

Minä ylenin tänään ylipelipankiksi. Pelipankki on meidän monissa harjoituksissa se harjoituksen etenemistä ohjaileva henkilö/ryhmä. Pelipankki voi toimia erilaisina harjoitusta tukevana yhteistyöviranomaisena. Näissä viestiliikenneharjoituksissa tehtävänä oli lähinnä toimia hätäkeskuksena ja tykittää keikkoja useille käytössä oleville ensihoitoyksiköille.

Välillä opePasilla oli tylsää. Ei saanut puhua mitään. Treenit etenivät omalla tehokkaalla painollaan. Silloin tylsänä hetkenä oli pakko keksiä jotain sanottavaa, puhelimen tangentti pohjaan ja ääneen tuli ylipelipankki...

Tätä olisin kaivannut tänään. Tämä on ylipelipankin istuin.

Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Baden-Baden_001.jpg

Pisteenä iiin päälle. Jäin tästä toimettomuudesta kiinni. Organisaation johtoryhmä vieraili tunnillamme, oppiminen jatkui omalla painollaan ilman opettajaa ja minä vaan höpöttelin johtajien kanssa.

Minä olen yli-simulaatio-ohjaaja

Tähän viikkoon saakka olen ollut innoissani omassa työssäni. Yksi syy on simulaatio-oppimismenetelmän käyttämisen mahdollisuus toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Simulaatio-ohjaajan tehtävät jotenkin vaan istuu mun ajatusmaailmaan.

Sitten se tapahtui tämän viikon aikana. Nyt taidan olla entistäkin innostuneempi. Meidän omat ensihoitoon suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat yllättivät. He onnistuivat todellisessa kokonaissimulaatiossa - siis ihan oikeasti todellisessa kokonaissimulaatiossa.

1. Yksi ryhmä toteutti ensihoidollisen asian kertausteoriatunnin. Keskusteli oli erittäin innokasta ja asiantuntijuus puheissa oli hyvää luokkaa.
2. Samainen ryhmä toteutti kokonaissimulaation onnettomuuspaikalta ambulanssin kautta ensiapupoliklinikalle. Simulaatio-ohjaajana olivat ko. ryhmän jäsenet.
3. Heti simulaation jälkeen samainen ryhmä vetäisi erinomaisen oppimiskeskustelun. Useista asioista päästii pintaa syvemmälle, henki oli hyvän positiivinen ja tavoitteet täyttyivät.

Opet kuiskuttivat muutaman kerran vinkkejä simulaatio-ohjaajille, mutta vihjeet olivat vihjeitä ja opiskelijat itse tekivät päätökset. No mitä opettajat sitten tekivät simulaation aikana. He vaan olivat yli-simulaatio-ohjaajia...

Allergia on kiva kaveri

Aion blogata ruoasta. Varoitus. Sivusto sisältää tuotesijoittelua. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään.

Olen allerginen herneelle. Pahimmat oireet kohtauksessa ovat olleet hengitysteiden turpoaminen tukkoon. Tällöin teho-osasto kutsui.


Arvata saattaa, että en syö hernekeittoa. En ole ikinä edes avannut itse hernekeittopurkkia. Armeijassa lääkäri antoi ohjeen, että ota jokaiselle metsäreissulle mukaan omia sikanautapurkkeja. Sinua ei aina muisteta metsässä. Ja näin kävi. Sikanauta on hyvää kamiinan päällä paistettuna näkkileivän kera. Kuvan hernekeittopurkki ei ole syyllinen mihinkään.

Kuvan lähde: http://www.jalostaja.fi/tuotteet/hernekeitot/item/382-jalostaja-reilusti-lihaisa-hernekeitto-435g




Voisi luulla, että ruoka-aineelle allerginen kykenee helposti välttämään allergeenia. Asia ei ole ihan niin. 

Herneen nykyaikaiseen hyödyntämiseen ruokatehtaissa sain ensimmäisen kosketuksen lomareissulla. 

Ihmettelin lieviä oireita ruokailun jälkeen. Syyksi paljastui myöhemmin makkara. Makkarassa oli hernettä. Kyseessä ei ollut kuvan hernejauhoa sisältävä makkara.

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/lihavalmisteet/lenkkimakkarat/1050-6077-hk-uunilenkki



Pääsääntöisesti en uskalla markkinoilla tms. tapahtumissa syödä enää pyttipannua. Usein myyjä ei tiedä mitä pyttipannun pihvi ja/tai lihapulla sisältää. Joissakin valmiissa jauhelihatuotteissa on mukaan sekoitettu hernekuitua tai -proteiinia. Se on vaan eri asia, että kerrotaanko sisältö asiakkaille em. tilanteissa. Valitettavasti sama tiedon pihtaaminen koskee ajoittain 

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/valmiit-ruuat/kypsaet-pihvit-pyoerykaet-mureke-ja-siivet/933-7516-hk-jauhelihapihvi-kypsa

Laiskana en viitsi etsiä kuvaa liha/kanatuotteista, joiden komistukseksi on sivelty valmista marinadia. Arvatkaa onko marinadeissa herneproteiinia? Jos ostan nälkään ensiavuksi kolmioleipää, niin arvatkaa mitä siinä voi olla sisällä? Hernekuituapa hyvinkin.

Lisää kiirehetkiä elämässä. Silloin kun aikoo nautiskella nopeista mikroaterioista, voi vastaan tulla ylläri. 

Harmittaa hieman mikron vieressä nälkäisenä, kun kotona kädessä on tuote, jonka sisältökuvailussa mainitaan herneproteiini.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Tästä meinaa tulla markkinapainotteinen blogi. Talkkunaa melkein maistoin joillakin ruokamessuilla. Jotenkin vahingossa lusikka kädessä tajusin, että suuhun oli menossa hernettä sisältävää tuotetta.

Kuvan lähde: http://www.kauppahalli24.fi/aamiaistuotteet/rant-1kg-talkkunajau
Sisältökuvaus: http://www.laihianmallas.fi/tuotteet/kotitaloudet/rantasen-talkkunajauho

Sitten se viimeisin. Eilen otin pari kolme lusikallista maistiaisena uutta jogurttia. Sellaista sporttista versiota. "Urheilijat kun tykkäävät kovasti proteiinipitoisesta tuotteesta, niin tähän on lisätty herneproteiinia..." Lusikalliset menivät jo. Sitten alettiin odottamaan, että miten käy. Onneksi meni siedätyshoitokerraksi asia. Ei tullut todellisia oireita. Ainoastaan ketutti.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Ruokabloggaaminen alkoi tänään ja päättyy tähän. Tässä alla hieman allergia-asiaa:

Poliittinen simulaatio

Tässä tulee #vaalit2015 hetkeen sopiva ryöpsähdys. En todellakaan koe olevani mitenkään poliittisesti hurahtanut, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.


Eräältä poliitikolta opittuna esitystavalla esittäen: Minulla on kaksi asiaa.

Asia 1:
Olisivatko puolueiden keulahahmot valmiimpia erilaisiin vaalipaneeleihin ja tentteihin, jos he olisivat treenanneet simulaatiomenetelmän avulla?

• Analyysin kautta esille tämän hetken eniten puhuttavat asiat. Niihin tiukka taustoittaminen ja mielipiteen päättäminen.
• Simulaatioympäristössä luotaisiin avustajien, yleisö, vasta-argumentoijat, toimittajat, kirkkaat valot, kuumuus, häly äänimaisema... avulla tunne todellisesta tilanteesta. Ensin osasimulaatioita eri vaiheista (aloitus, tiukka hetki, keventävä hetki, väittely ja lopetus). Lopuksi kokosimulaatioita. Simulaatioharjoitukset tulisi toteuttaa erilaisissa vireystiloissa (aamu, päivä ja myöhäinen ilta).
• Jokaisen simulaatioharjoituksen jälkeen oppimiskeskustelu (itsearvio, vertaisarvio ja asiantuntija-arvio).

Asia 2:

Vinkki ehdokkaille ja puolueille. Ei Suomea pelasteta haukkumalla edellisiä päättäjiä ja lupaamalla liikoja, jos minut valitsette. Ei kukaan pääse olemaan vallan kahvassa niin kauaa, että itse tehty perusrakenteiden korjaaminen olisi valmis ja sitten voitaisiin tehdä se todellinen tarvehdyttämis taikatemppu.

Ymmärtääkseni talouden ongelmissa on ihan sama perusongelma kuin laihduttamisessa. Ei saa syödä enempää, mitä kulutus on.

Suomi voittaisi heti, kun työelämässä saataisiin aikaan rehellinen henki. Jos ihan jokainen kunnallisessa ja yksityisessä työpaikassa työskentelevä työntekijä ja esimies olisivat kulutuksessa/investoinneissa rehellisiä, niin turha kulutus häviäisiä.

Tällä rehellisyydellä tarkoitan sitä turhaa kuluttamista. Heitetään hyvää, mutta omassa käytössä jo hetken aikaa käytössä olevaa omaisuutta pois. Tehdään hankintoja siksi, että on ollut tapana hankkia tälläisellä tahdilla. Tehdään loppuvuoden turhia investointeja siksi, että meille myönnettiin tälle vuodelle määrärahoja. Jos rahaa ei kuluta, niin sehän tarkoittaa rahojen vähentämistä ensivuonna. 

Kuluttamisen lisäksi tehokkuus varmaan paranisi työelämässä, jos ihan jokaisessa työpaikassa aloitettaisiin motivaatiota estävien esteiden poistaminen. Esimerkiksi organisaation työaikajärjestelmä ehkä tappaa motivaatiota. Työvälineiden toimimattomuus tappaa motivaatiota. Työntekijän osaamisen hyödyntämättömyys tapaa motivaatiota.

UGHH - OLEN PUHUNUT...

Vasen keuhkopussi repeytyi kesken koulupäivän

Tänään se sitten tapahtui. Ei olisi aamupalaa syödessä tätäkään uskonut tapahtuvaksi. #eiihannormipäivä

Olimme tarkkoina opettajina huomanneet alkavia oireita joitakin viikkoja sitten oppimisen hyörinän ohella. Oireena oli kummallinen vinkuminen ja rohina hengityksen tahtiin. Oireet pysyivät samankaltaisina, eikä pahenemisen merkkejä ilmaantunut. Tilanne oli siis seurannassa ja hieman vitkuttelimme avun pyytämisen kanssa. 

Oireet ajattelimme sen kaltaisiksi, että omat taitomme eivät välttämättä riittäisi tilanteen normalisoitumiseen. Siltikin tilanteen muuttumisen nopeus yllätti. Yht´äkkiä vasen keuhkopussi sanoi poks ja sitten se oli rikki. Terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden - uhkaavan hengenvaaran. 

Onneksi koko hengittäminen ei lamaantunut yllätysmuutoksen tapahduttua. Rintakehä nousi ja lasku yllättävänkin symmetrisesti molemmin puolin. Kasvoille ei tullut syanoosia (sinisyyttä), eikä muitakaan hätätilanteen merkkejä. Aikaisemmin kytketyt monitorit eivät laulaneet uhkaavaa piippaus-sävelmäänsä. Punainen valo ei vilkkunut.

Joku voisi viisastella, että mistä oikeastaan tiesimme keuhkopussin revenneen. Onko opettajille röntgenkatse? No ei. Kätevä opettaja ottaa tilanteen haltuun ja nukuttaa uhrinsa. Nukahtamisen jälkeen harkituilla, mutta nopeilla liikkeillä rintakehä irti ja katsaus keuhkoihin. Siten opettaja tietää.

Työdiagnoosimme jälkeen oli pakko soittaa ajanvaraukseen ja tilata aika uhrillemme. Niin ja tietysti tilasimme myös kuljetuksen. Onneksi kaikki tämä ei juurikaan häirinnyt koulupäivää.

By the way... on ihan normaalia, että kovassa käytössä oleva potilassimulaattori (nukke) lähetetään aika ajoin huoltoon. Kulutusosat ovat kulutusosia mekaanisissa laitteissa. Nukke palautuu taas uudistuneena ja toimivana lähihoitajien ja sairaanhoitajien koulutuskäyttöön.

Onko kyseessä #suuronnettomuus kun on 4x50 potilasta sekä peili rikki...

Kyllä opettaja saa kokea opiskelijoiden kanssa monenlaisia tilanteita saman viikon aikana. Itselle simulaatioympäristön suunnassa kävin näin.

Ensihoidon koulutusohjelman kanssa luotiin parempia valmiuksia selviytyä monipotilastilanteessa (MOPO). Niissähän isoimpana ongelmana on selvittää nopeasti potilaiden määrä ja vointi. Lisäksi tulisi aloittaa mahdollisimman pian oikea hoito sitä kaipaaville potilaille. Eikä omaa työturvallisuuttakaan saisi unohtaa.

Simulaatiokaupunki

Harjoittelimme MOPO tilanteen ohella viranomaisviestiliikennettä simulaatiokaupunkimatolla. Matto on yksinkertaisuudessaan omien lapsien vanha säästetty kaupunkimatto. Matolla liikkuvat oman pojan puukäsitöissä tekemät ambulanssit, paloautot, poliisiautot, juna, rekka-autot, linja-autot, henkilöautot sekä ihmiset. Ei olisi varmaankaan ysiluokkalaisen puukäsitöiden opettaja uskonut, että näilläkin puupalikoilla tullaan harjoittelemaan lukemattomia kertoja terveydenhuollon oppilaitoksessa sekä ensihoidon ammattilaisten kanssa työelämässä. Tällä kertaa viestiliikenne ei toteutettu oppilaitoksen hallinnassa olevilla VIRVE-puhelimilla.

Potilaiden luokittelua linja-auton sisällä

Se varsinainen potilaiden luokittelu harjoiteltiin myös luokkahuoneessa. Noin 50 potilaskuvausta oli valmiiksi kirjoitettu paperilapuille. Samaisten potilaiden voinnin kuvauksen muutos oli lapun kääntöpuolella. Opiskelijoille kuvailtiin onnettomuustilanne viestiliikenteen kautta, ensin paikalle saapuva pääsi näkemään tilenteen valokuvista ja hän kertoi muille mitä näkee. Sitten alkoi se usean potilaan nopea luokittelu. Käytössä oli neljäportainen väriluokitus PUNAINEN-KELTAINEN-VIHREÄ-MUSTA. Jokainen tämän lukeva saa itse kuvitella mitä värit tarkoittavat. Kuvassa linja-autossa sisällä olevat "potilaat".

Taikapeili?

Sitten se simulaatioympäristön toinen ääripää. Rikkoontunut peili. Sirpaleet eivät aina tuo onnea.

Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman tulevien ammattilaisten kanssa simulaation harjoituksien tavoite oli harjaantua kommunikoinnissa päiväkotilasten vanhempien kanssa. Arvatkaa vaan, oliko yhdessä tapauksessa Martta 4v rikkonut tahallaan päiväkodin kalliin peilin. Voihan Martta. Onneksi päiväkodin hoitajat osasivat hoitaa asian hienosti hieman hankalien vanhempien kanssa.

Kyllä tämä aina teoriatunnin ja piirtoheittimen voittaa... :)