Flipped Simulation Learning

It was really interesting day yesterday. We have a "emergency medical service teachers team" in Vocational Education Centre Sedu (Finland, Seinäjoki, Koskenalantie). And we have a really activity paramedic students group, exactly there are tree activity groups of them.

We have a target. We want learn something more about EMS (emergency medical service). We think, that you can learn by teaching. So, we change roles. Students will be simulation-instructors and teachers will be actors. 

Traffic accident case by Flipped Simulation Learning: 

Teachers are actors and students are simulation-instructors.

First:
Students decided targets about the simulation scenario. They read books, they made group discussions, they made a big essee about theoretical things and they made simulation scenario plan.

Second (step 1):
We had really good "full-scale-simulation". There was a car accident. Two cars and three injured (Gaumard HALL patient simulator, student and baby doll). Teachers had two ambulances (they were paramedics) and there was "Rescue Department" and police officers with them (students role).

Second (step 2):
The same patients came to ER (emergency room). Teachers were nurses and students were paramedics, doctors, social duty officer... Teachers took care of patients.

Third:
We had a good and deep debriefing discussion. Students were simulation-instructors still. Teachers explained and analyzed own simulation role. Why did I do this, I wonder that, I think that, everything went...

Fourth (this step is not ready yet):
Teachers will read simulation scenario papers and students own conclusions about whole thing. Teachers will make a large feedback discussion about students work.

Conclusion:
We can recommend this "Flipped Simulation Learning" method.


Pasi Jaskari
Lecturer, simulation-instructor (EuSim, level 2)
Vocational Education Centre Sedu
Seinäjoki, Finland

Date: 2016-12-22

Kannattaako somettamista suunnitella?

Jouduin miettimään otsikon kysymystä kuluneella viikolla. Seinäjoella Opinlakeus, Yrittäjät ja Kauppakamari järjestivät Someillan. Iltapäivän aikana pyörittiin somen ympärillä puuhastelusta koukuttaviin sisältöihin. Sain omaksi onnekseni kutsun esitellä somettamistani. Se jäi epäselväksi, että olinko minä "puuhastelu" vai "koukuttava" -osastoon kuuluva. Koukuttavuutta ainakin tarjosivat Matleena Laakso ja Katleena Kortesuo.

Kuva Matleena Laakso

Puolen tunnin kuluessa Sedu Aikuiskoulutuksen aikuiskoulutuspäällikkö Joona Aron kanssa esittelimme oppilaitoksemme näkökulmasta kaksi CASE-esimerkkiä. Joona esitteli metallimestari -idean ja minä puolestani peruastason ensihoidon osaamisalan kokeilun somettamisesta. Metallimestari -brändin syntytarina on hyvinkin tarvelähtöinen. Missiona oli saada oikeita työntekijöitä - todellisen tarpeen määrittelemään paikkaan - oikeaan aikaan - oikeilla taidoilla varustettuna - ja nopeasti. Tähän luotiin konsepti ja se kloonattiin valtakunnalliseksi. Mielenkiintoista brändäytymistarinaa oli siis tarjolla.

Esiintymispyyntö pakotti pysähtymään hetkeksi. On totta, että olemme somettaneet kokeilustamme. Mutta miten? Mikä olikaan se meidän somettamisen suunnitelma? Projektipäiväkirjani ketoi, että 9/2014 olin tehnyt somettamisen suunnitelman.

Somettamisen osalta kokeiluamme tarkastellen huomaa sen olevan selkeästi somettamisprojekti. Löytyy alku ja päätös. Ja jotain juttua siihen väliin. Tavoite on oikeastaan yksinkertainen. En someta lämpimikseni. Tavoite on tiedottaa ja saada kaikin puolin onnistunut kokeilu läpiviedyksi. Tietysti myös työnantajan menestyminen ja markkinointi ovat tärkeitä näkökulmia.

Sitten se paras herkku. Löysin esiintymiseni aikana yhden korjausta vaativan ja jatkuvasti paineita tuottavan tavoitteelliseen somettamiseen liittyvän reiän.

Somettamisen prosessikuvaus:

Meille ei ole luotu tai paremminkin ei ole aukikirjoitettu somettamisen prosessia. Kuvan mukaisesti tarve on sekä "jatkuvalle", mielenkiintoa ylläpitävälle viestittämiselle, että yksittäisestä tarpeesta nousevalle viestittämiselle. Mitä, kuka, minne, koska, miten... Miten insinööriaivoisena en olekaan vielä tehnyt prosessikuvausta? Somettamisen prosessin kuvaus on nyt työn alla. Samalla teen prosessikuvauksen meidän opetusyksikön somettamisen osalta. Kärpäsiä kannattaa lyödä useampia, jos se on mahdollista.

Valoisa pimeä aamulenkki

Lyhyestä virsi kaunis.

Edellinen otsalamppu siirtyi alkuviikosta  kirkkaimmille otsalamppulaitumelle. Eilen sitten menin miesten tiimariin - klassuulavsoniin. Sieltä löytää vaikka ja mitä. Uusi uljas lamppu otsalle.

Tänään aamulla kävin testaamassa. Kyllä ledlenser ledilamppu on hyvä. Hyvin piisasi valoteho mun etenemisnopeus huomioiden. Toinen kiva huomio, että lamppu ei valottanut rillien yläreunaan. Jatkuva häikäisy ei tunnu kivalta.

Voi kun pian olisi pimeä ja saisi mennä lenkillä.

P. S. Kokeilen kännykällä bloggaamista. Saa nähdä miten käy.

Aamukokemuksia...

Tänään aamulla pääsin todistamaan kaksi erilaista yrittäjyyden tukemisen tilannetta. Huomiot olivat ehkä pieniä ja mitättömiä. #suominousuun

Heti aamutuimaan kävin kahdessä eri osoitteessa nauttimassa palveluista. Molemmissa tapauksissa omistus on yksityinen. Toinen oli iso ja toinen pieni kokoluokaltaan. Toimialoilla ei ole mitään tekemistä keskenään tai oikeastaan kaukaa ajateltuna molempien teemana on hyvinvointi. Eikös myös huonekaluliike tuota hyvinvointipalveluja (toivottavasti). Nyt kyseessä ei ollut kuitenkaan huonekaluliike.

Molemmissa tapauksissa ensimmäinen kontakti oli tervehtiminen. Sitten alkoivatkin eroavaisuudet. Den första tilanne eteni siten, että minulta kysyttiin miksi tulin tänne. Samaa palvelua olisin saanut yrityksen edustajan mukaan ehkä ilmaiseksi jostain muualta. Tiesin asian ja olin valmis maksamaan saamastani palvelusta juuri tähän hetkeen. Toinen henkilö unohti sanoa minulle minun turvallisuuteen liittyviä asioita, jotka vaan satuin tietämään aikaisemmin hankitun tiedon avulla. Tätä aikaisempaa tietoani ko. henkiö ei tiennyt olevan, kunhan nyt vaan unohti sanoa. Olkoon tämä huomio vaikka epävakaan laadun näyte. Poislähtiessäni tuli maksun hetki. Asiakastietojeni tarkistuksen hetkellä henkilö kertoi näkevänsä minun puhelinnumeron järjestelmästä, mutta hän ei jaksanut sanoa sitä ääneen. Kello oli 08:15. Miten kovaa väsy mahtaakaan olla klo 15:15?

Den andra kokemus oli sitten hiukan erilainen. En ollut heti ihan varma, mitä haluan ostaa. Yrityksen edustaja alkoi auliisti esittelemään heidän tuotteita, vaikka hän ihan varmasti tiesi minun tietävän heidän tuotteet. Asiakkaana olen ollut jo useita vuosia. Maksun hetkellä vielä minulle esiteltiin yhtä uutta tuotetta ja tarjottiin mahdollisuutta harkita asiaa uudelleen. Ennen poistumista minulta tiedusteltiin ympäristöön tehtyjen muutosten toimivuutta. 

Minulle asiakkaana tuli tunne, että toisessa tapauksessa yrityksen työntekijä oli "syntynyt yrittäjän päivänä". Mikä onkaan parempaa yrittäjyyden tukemista. Lopuksi 10 pisteen kysymys. Mikä mahtoi olla tämä kiva yritys?

Surullinen iltalenkki...

Tänään illalla aioin kirjoittaa kivan kertomuksen omasta juhlamaratonistani. Lähdin hyvillä mielin iltalenkille, mutta kaikki ei mennytkään ihan suunnitelman mukaisesti.

Niin, vielä pari tuntia sitten kaikki oli hyvin. Päivä meni kivasti erilaisia asioita puuhastellessa. Ilta alkoi pimenemään ja sitten lähdin lenkille luotettavan ystäväni kanssa. Päätin lenkin ajankohdan jo aamusella, koska tiesin ystävänikin haluavani lähteä iltalenkille.

Lähdin hissillä roskapussit mukanani. Pihaltani oli tarkoitus aloittaa tämän illan yhteinen taival ystävän kanssa. Olosuhteet olivat mainiot. Kivan leppoisa ja pimeä keli. Olisimme molemmat suoriutuneet lenkistä hyvin, jos kaikki olisi ollut hyvin.

Huomasin heti lenkin alussa, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Lenkki ei edennyt ensimmäisiä metrejä pidemmälle. Meidän oli pakko pysähtyä. Yhdessä yritimme uudelleen lenkin aloittamista, mutta taas jouduimme pysähtymään.

Osa lukijoista varmaan tietää minun ammatillisen koulutukseni. Tein nopeasti diagnoosin, että kyseessä on sähkön johtumiseen liittyvä ongelma. Onneksi ei kuitenkaan totaaliblokki. Ystävä oli todella huonossa kunnossa. Pelkäsin, että nyt se on menoa. Olin aivan varma, että ystävä ei ole lenkkikuntoinen tällä kerralla.

Olen kuullut, että näinä hetkinä voi elämä vilistä filminauhan tavalla silmissä. Näin ei minulle käynyt. Oikeastaan vasta lenkin loppuosassa mieleen pulpahteli yhteisten lenkkiemme kohokohtia. Onneksi niistä on muutamia kuvia. Niitä voin sitten katsoa, ettei ystäväni tästä enää toivu lenkkikuntoiseksi.

Tajusin myös lenkin loputtua syyn tähän murheelliseen tilanteeseen. Tiesin ystävälleni tapahtuneesta lattiaan kolahtamisesta edellisen lenkin päätyttyä. Syytä tapahtuneeseen en tiedä, mutta kolahdus oli kova.

Lenkin jälkeen asettelin rakkaan otsalamppuni - uskollisen pimeän lenkin ystäväni - talon parhaalle tyynylle lepäämään.

Niin, siis otsalanpun katkaisija on jotenkin vääntynyt siten, että ilman ulkopuolista puristusta ei valo pala. Onneksi työmaalla kaapissa on uskonnollista Jee... teippiä. Uskoisin lampun ehjäytyvän sillä. Jos ei ehjäänny, niin Joulupukki varmaan tuo omenaläppärin mukana uuden ystävän. Jos näin käy, niin loppusijoitan otsalamppuystäväni arvoiseensa paikkaan. Siihen aarrepahvilaatikkoon kaiken muun arvokkaan sähkölaitesälän kanssa. 

Kyllä tämä tästä...

Harjoitusohjelman toimivuus

Voisin väittää, että treeniohjelmani toimii. Torstaina oli vuorossa kropan huolto ja treeninälän kasvattaminen. 

Juoksuharjoitusten sisältö on vaihdellut intervallien, kovan/hitaan tasavauhtisen ja pitkäkestoisen treeni-idean kesken. Harjoitusten tuoksinassa kroppa huomaa uutta rasitusta ja siitä seurauksena pientä rasitustunnetta seuraavalle päivälle. 

Kuitenkin oikeassa suhteessa olevat taukopäivät lihashuoltoineen ja liikkuvuusharjoituksineen auttavat toipumaan. Sitten se paras. Nyt on syttynyt treenijano. Jalat tahtoisivat jo. Onneksi loppuviikolle on tiedossa useita kilometrejä ja monta minuuttia. 

Varoituksen sana HCM2016 osallistujat - minäkin olen kisassa mukana. ;)

Kuvassa ei ole tennispallo. Se on jalanpohjan rääkkäin.

Mihin on aikaa jäljellä:

Minun päivä Polar A360 tallentamana

Tämän päivän saldo ranteessa olevan laitteen mukaan 17,7km ja 23286 asekelta. Treeninä piti olla kevyt tasavauhtinen hölköttely. 

1. Aamulla ennen aamukukon laulamista kirmaisin 50min lenkille keskisykkeellä 121. Tuntui hyvältä ja kevyeltä. 
2. Työmaalle saavuin hieman etuajassa. Joten aloitin "työnteon" kropan huollolla sillä yhdellä salaisista aseistani. Siitä yritän napata kuvan huomenna. Äärimmäisen kiva kokemus.
3. Töiden jälkeen kävimme perheen hallituksen puheenjohtajan kanssa kahdestaan kävelyllä.
4. Sitten vielä talkootyönä kahden talouden nurmikonleikkuu. Treenaajana tietysti kaappaan rannekoneeseen kaikki askeleet ja pomppimiset talteen. Numeroista kun tulee niin hyvä mieli.

Syväkyykkyjen yms. treenien tekemiseen aikaa:

Pasia ärsyttää treenaamisessa juuri nyt

Voihan ärsytys. Eilen toteutin onnistuneen pitkän lenkin. Viimeviikolla sain kerättyä lenkkikilometrejä suunnitellun määrän. Jalat haluaisivat mennä taas tänään pihalle, mutta nyt kannattaa pitää päivän taukoa.

Tiedän kokemuksesta, että km määrää kasvattaessa tulee kroppaa kuunnella tarkasti ja uskoa kuulemaa. Eilisen lenkin jälkeen kokeilin ekan kerran elämässäsin treenin jälkeen kompressiosäärystimien ja -housujen palauttavaa vaikutusta. Menestys oli hyvä. Kompressio ja muu venyttelyhuolto toimivat. Tänään aamulla olisi "normaalisti" ollut pidemmän lenkin jälkeistä kipeytymistä. Nyt ei ollut. Jalat olisivat kunnossa, mutta nettivalmentaja sanoo - lepää. Asia selvä.

Onneksi mielikuvitus ja digikuva auttavat tuskassa. Aina voi muistelle. Viime vuoden syksyllä elo-syyskuun vaihteessa treenipaikalla ei puhuttu Suomea. Matkalaukkuun pakkasin lenkkarit ja lipussa luki Tanska. Silloin oli hyvä lyhyt treeni, vaikka satoikin.Selfien taustaksikin löytyi jotain kultturellia #taijotainsellaista.

Käännetäänpä tämä "ärsytys" eduksi. Arvatkaa lähdenkö huomenna aamulla lenkille ennen töihin menoa? Arvatkaa onko minulla silloin gasellimainen askel?

Treeniaikaa:

Pasi ja HCM 2016

Pasilla on treeniaikaa vielä jäljellä ruhtinaalliset:

Nyt sitten on katseet käännetty minun henkilökohtaiseen juhlamaratoniin. HCM 2016 olkoon minun kymmenes maratoni. Edellisestä on aikaa jo useampi vuosi. Oikeastaan harmittavan paljon aikaa. Takaraivoon on kuitenkin jäänyt maratonkutina. Maratonissa on sitä jotain...

Teenit ovat olleet vuosien saatossa jatkuvasti katkolla mitä kummallisempien syiden vuoksi. Monen monta kertaa olen aloittanut ja sitten joku kiva syy on aiheuttanut tauon.

Syksyllä pääsin ulkoiluttamaan lenkkareita monessa kelissä.

 

Talvella pääsin Juoksija -lehden nettivalmentajan avustuksella hyvään treenivauhtiin. Talven kelit jopa suosivat, kuten alla olevista kuvista voi aistia.

  

   

Olen toki hieman kesäisemmissäkin maisemissa käynyt hölköttelemässä.

Nyt tavoitteelliset treenit ovat totisinta totta. Helsinki City Marathon 2016 on 13.8.2016, Juoksijan nettivalmentajaan on ohjelmoitu treeniohjelma, ostaa päräytin eilen uudet upean keltaiset kompressiosäärystimet ja kaivoin kaapista pullollisen kuntojuomatiivistettä. Salaisena aseena on lisäksi päivittäiset syväkyykyt. Nyt ei tarvitse kuin kirmata asfaltilla valmentajan kannustamana ja antaa säärystimien ja kyykyn huoltaa kroppaa.

Tässä tämän päivän treenivideo:

Mitä Suomen itsenäisyydestä tuli tänään mieleen??

Tänään Suomen itsenäisyyspäivänä tuli kaksi konkreettista asiaa mieleen:

A: Juoksin pitkän lenkin omaan rauhalliseen tahtiin. Selässä ei ollut reppua, eikä mukana ollut kivääriä. Kukaan ei ajanut minua takaa ja kykenin tervehtimään iloisesti vastaantulijoita. Heti lenkin jälkeen kävin suihkussa ja istahdin rauhassa ruokapöytään. Seuraavaksi aloin nauttimaan television itsenäisyyspäivätarjonnasta.

Suomen itsenäisyydestä taistelleilla tilanne oli toisin. He eivät itse päättäneet etenemisvauhtiaan. Vastaantulijoita ei voinut tervehtiä. Selässä painava reppu ja kivääri kolisi lonkkaan jatkuvasti sekä kipeästi. Ajoittain heitä ajettiin takaa, joten edetä piti konkreettisesti henkensä edestä. Harvoin oli vastassa rauhallista ruokahetkeä. 

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

B: Iltapäivällä katselin ajalle tyypilliseen tapaan kahta TV-lähetystä samanaikaisesti. Niistä löytyi yllättäen jotain yhteistä. Kaisa Mäkäräinen kisaili ampumahiihdossa tärkeistä kokonaispisteistä ja Tuntemattomassa sotilaassa taisteltiin maamme itsenäisyydestä.

Siis mitä samankaltaisuutta niissä oli? Molemmissa ammuttiin kovilla. Ampumisessa jokainen yritti osua mahdollisimman tarkasti ja pelättiin vastustajan tarkkuutta. Molemmissa lähetyksissä edettiin ajoittain aivan hurjaa vauhtia. Molemmissa lähetyksissä pyrittiin osallistujien kesken samaan maaliin - voittajana. Molemmissa huollon pitää pelata hyvin.

Kyllä herää kovasti kunnioituksen tunteita.

Koulutuskeskus SEDU:n Koekenalantien opetuspisteen YouTube-sivusto (https://youtu.be/1LovrbYII0U)

Rauhaisaa Suomen ja suomalaisten itsenäisyyspäivää.

Pienen pieni Pasi 70-luvulla

Siivosin kaappeja ja löysin haalistuneita värivalokuvia. Tämä muisto pitää jakaa nykyaikaan. Olkaa hyvät, laittakaa silmät puolittain kiinni ja lukekaa...

70-luvun lopussa pienen pieni Pasi ja ainakin 3v vanhempi velopoika lähtivät polkemaan pyörillä kohti mummolaa. Pienen pienellä Pasilla oli vihreä "Poni" -merkkinen Jopon kaltainen polkupyörä. Ponissa oli värikäs "Aku Ankka" -tarra rungossa kiinni.

Ajankohta oli kesäkuun alku. Koulu oli loppunut juuri ja kesälomaa oli jäljellä moooonta kuukautta.

Pysähdyimme juomaan vesipullosta vettä Nurmon kirkon kohtaan. Tauon lopuksi kivan lämpöisen kesäpäivän kunniaksi nappasimme uudella valokuvakameralla kuvan näkymästä. Filmissä oli muistaakseni 24 kuvan kuvausmahdollisuus. Kuva oli filmin kuva numero yksi. Filmi riitti koko kesäksi. Meidän piti jatkaa. Nimittäin aurinko paahtoi kuumasti, hiki helmeili ja kärpäset pörräsivät ympärillä. Niin oli tapana 70-luvulla kesäisin joka päivä.

On se mielikuvitus tehokas työväline. Jos totta puhutaan, niin nappasin kuvan eilen perjantaina auton ikkunasta kännykällä, kun oli aivan pakko pysähtyä tuohon 70-luvun näkymään. Tarinassa totta olivat ainakin vesipullo ja pienen pieni Pasi...

Mitä hallitusohjelma voi tarkoittaa?

Nyt on aivan pakko. Nimittäin spekuloida mitä 27.5.2015 julkaistu hallitusohjelma voisi tarkoittaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Ja tietysti katson kuvassa esitettyä hallitusohjelmaa oman työpaikan Koulutuskeskus SEDU:n Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon silmin.

Lähde: http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf/75d94d8d-15c9-405a-8a9b-eca4987b635e

Jatko-opintokelpoisuus onneksi säilyy. Olisi ollut perin kummallinen ajatus tekaista nykyaikaan kunnon kastijako. Muistan ajan, kun ysi-luokan jälkeen piti päättää ammattikoulu ja duunarin elämä tai lukio ja vain taivas on rajana etenemisen osalta. Vaan kuinkas kävikään. Amis-pasi miettii parhaillaan, että mihin yliopistoon lähtisi tohtorikoulutukseen. Äikkistä kaikille. :)

Oppilaitosten ja työelämän yhteistyön tiivistäminen on hyvä asia. Molemmilla kun on ihan oikeasti yhteiset intressit. 

T a r v i t a a n   a m m a t t i t a i t o i s i a   t e k i j o i t ä.

Kaiken päällekkäisyyden purkaminenkin on hyvä asia. Ymmärrän, että ottaa kipeää jos purkaminen osuu omalle kohdalle. Mutta päällekkäisyys maksaa ja me itse maksetaan viulut.

Ammatillisen koulutuksen nuorten ja aikuisten koulutuksien raja häipyy. Äkkiseltää ajatellen ei huono asia sekään. Siten on helpompi hyödyntää oppimisen ohjaajien joukossa olevaa osamista yhteiseksi hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla opettajien joukossa joka asiassa huippuosaajia.

Raha-asioista en ymmärrä mitään. Ohjelmaan sisältyi säästöjä. Tarkoittanee, että niukkuutta tarjolla. Kuitenkin rahaa on. Tarve vaan tulee perustella entistäkin ammattitaitoisemmin. Siis substanssiosaamisen kautta tulevaa ammattitaitoa tarvitaan.

Työssäoppimiseen liittyvä oppiminen nostetaan entistäkin enemmän esille. Hyvä suunta. Työn tekemisen oppii parhaiten työtä tekemällä ja omia tekemisiä reflektoimalla. Vielä kun mukana prosessissa on hyvä työssäoppimisen ohjaaja työpaikalla sekä innokas opettaja taustalla ohjailemassa oppimista.

Eikä muuten toisaalla mainittu ammatillisen peruskoulutuksen ja korkeakoulun tehostaminen yhteistyön osalta ole ollenkaan huono juttu. Ja ehkä hassuinta tässä on, että osaamisen tarjoamista voidaan tehdä molemmin päin. ;)

Suomi voittaa...

#ammatillinenkoulutus kaksivuotiseksi - SIIS TÄ?

Jopa pomppasi julkisuuteen mielenkiintoinen uutinen hallitusneuvotteluista. Tässä linkki YLE:n uutisointiin asiasta:

YLE: Kova ehdotus hallitusneuvotteluissa: Ammattikoulututkinto kaksivuotiseksi

Mielenkiinnolla odotan neuvotteluiden tuloksen ja erityisesti tietoa siitä, että minkätasoisella ammattitaidolla tätä päätöstä on leivottu. Parhaillaan ollaan viimeistelemässä suomalaisissa opinahjoissa Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen koordinoimana opetussuunnitelmien uudistuksia. Miksi ihmeessä tässä uudistuksessa ollaan suunniteltu opetettavaksi ja opittavaksi jotain turhaa? Vai voiko turhuuskäsitys muuttua muutamassa päivässä?

Mitä tämä julkisuuteen vuotanut tieto toteutuessaan oikein tarkoittaisi? Yhteiskunnan perusodotus on ammatillisen koulutuksen osalta hyvin ammattitaitoja kunnioittavaa. Joten se nyt opetettava turha on siis yleissivistävää tai jotain muuta ammattitaitoa tukevia opintoja. Vai olisiko poistettavien turhien asioiden listalla niitä eduskunnan tulevaisuuvaliokunnan peräänkuuluttamia projektitaitoja? 

Mitä muuta toteutuminen aiheuttaisi? 15-16 vuotiaat nuorukaiset valmistuisivat ammattilaisiksi nuorimmillaan jopa 17 vuotiaana. En lähde luettelemaan erilaisia ammatteja, jossa ikä aiheuttaa hieman haastetta alkuvaiheessa. Jos nyt kuitenkin yksi esimerkki. Mihin ensihoitopalvelun yksikköön työllistyy kahden vuoden koulutuksen läpi käynyt 17 vuotias perustasoinen ensihoitaja? 

Sitten ne jatko-opinnot. Taitaa ammattikorkeakoulut vaatia idean toteutuessa kahden vuoden koulutuksen käyneiltä ammattilaisilta vuoden "siltaopintoja", että ovat riittävän osaavia hakeakseen heille opiskelemaan. Olisiko sitten lukioilla tai jollain muilla oppilaitoksilla ratkaisuna ongelmaan sellaisia siltaopintokoulutuksia etenemisen mahdollistamiseksi? Uskaltaisin väittää, että tieteellinen tutkimus kaipaa tulevaisuudessakin tutkimustiimeihinsä perustyötä tehneitä ja jatko-opiskelleita tutkijoita. Saattaapa joskus ammattikoulun käyneistä tulla vaikka ammattikoulun opettajia... :)

Onneksi minä olen äänestänyt. #VOIHYVÄÄPÄIVÄÄ

#vaalit2015

Pasin perjantain poliittinen pläjäys.

Olen seurannut useammankin haastattelun, väittelyn yms. #vaalit2015 teemalla toteutetun mediapiinapenkin. Pakko on nostaa kunnioituksen hattua oikeastaan kaikille. Kyllä on ehdokkailla isossa mediassa tietoa asioista. Toki tulkintoja totuudesta, osittaisia poimintoja totuudesta ja hassuja mielipiteitäkin joukkoon mahtuu.

Mutta se erikoisin juttu. Nämä poliittiset toimittajat. Heillä se vasta taitoa on. Tykittämällä ihan kaikista tietoa ja vaikka mitä tietoa. Ei mene jauhot kurkkuun, ei panikoida tilanteissa ja pysytään aikataulussa. Aikataulutuksessa toki mystinen korvanappi auttaa. Toimittajat osaavat esiintyä erittäin hillitysti, mutta samalla vakuuttavasti. 

#respect toimittajat

Miten voi käydä rahattoman lenkillä?

Tätä se mun uneni tiesi. Olen aina tiennyt, että kävelylenkillä paremman puoliskon kanssa pitää aina olla taksiraha mukana. Sitähän ei voi etukäteen, mitä sattuu.

Tänään se sitten tapahtui. Aamusta reippaana lähdettiin kävelylle. Matka oli edennyt fyysisessä ja psyykkisessä myötätuulessa. Kunnes yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta. Katselin rennon letkeästi vasemmalle etuviistoon ja sitten...

Näin telttakatoksen. Seinäjoen torilla oli kaffilan telttakatos. Pelon sekaisin tuntein suuntasimme askeleemme torille ja siinä se oli. Kaffila oli auki. Muutama asiakas istui kaffittelemassa pipot päässä ja sieraimiin leijaili tuoreen kahvin tuoksu.

Tässä kohtaan todellisuus iski tajuntaan. Se ei levinnut mitenkää lämpimänä tunteena pikkuhiljaa. Tunne räjähti yhdellä kerralla koko päähän. Minulla ei ollut rahaa mukana. Ei yhtään.

Mitä tästä reissusta opin? En sitten yhtään mitään?

Kesä on aloitettu!

Arvaa mitä simulaatio-ohjaaja ajattelee kirkossa

Tämä on niitä bloggauksia, joita ei pitäisi tehdä. Pyydän anteeksi. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltä. Tekstissä ei taida olla kovinkaan uskonnollinen näkökulma. Mikä minusta on kasvamassa? Ja miksi?

Yllätin itseni ja lähipiirini tänään. Pääsiäisen kunniaksi ja vähän muustakin syystä menin kirkkoon tänään torstaina illalla. Tunnelma oli vaikuttavan harras. Erityisesti loppua kohden alkoi tapahtumaan. Kirkon etuosassa valot sammutettiin, pappi puhalsi kynttilät sammuksiin, siirtyi hieman sivummalle lukemaan asiaan liittyvää tekstiä ja avustavat henkiöt asettivat mustat kirkkotekstiilit alttarille. Puhe muutti vieläkin hartaammaksi. Lopuksi melkein koko kirkko pimennettiin ja viimeisen virren aikana urutkin sammuivat. Väkijoukko vaan veisasi ja pappikin katosi. Virren päätyttyä hämärää ja hiljaista.

Luvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nurmon_kirkon_vaivaisukko.jpg

Ei voi kun sanoa, että on valolla, valottomuudellä sekä äänellä ja erityisesti äänettömyydellä voimaa.

Tästä oma kieroutunut mieleni löysi taas tarttumapintaa suoraan simulaatiomaailmaan. Kun annetaan vähemmän, niin saadaan enemmän. Miksi pitää rakentaa kaikkea mieltä täyttävää ja häiritsevää ympärille, kun voisi antaa tilaa oleelliselle ja sille oppijan mielikuvitukselle? No okei. Kyllä simulaatiotilanteessa voi syventävässä vaiheessa olla oppimistavoitteiden kannalta oleellista tuottaa riittävästi vaikka ympärillä tapahtuvan hälinän ja vilinän aiheuttamaa haastetta. 

Hiljaisuudessa ja pimeydessä on voimaa.

Minä olenkin Suomen ensimmäinen ylipelipankki

Tämä ei ole aprillipila. Ei ole. Ei ole.

Koulussa sai tänään niittää sitä, mitä on kylvänyt. Hieman tauottaen ensihoidon osaamisalan opiskelijat treenasivat taitopajatyyppisesti viittä erilaista ensihoidollista perustaitoa. Toisena teema oli viranomaisradioliikenne Virvepuhelimia ja simulaatiokaupunkia hyväksi käyttäen. Keikkamäärä ja tilanteiden vakavuus oli aivan ainutlaatuista. Siinä ei ehtinyt kukaan haukotella hetkeäkään. Ei ainoakaan "lanssari".

Sitten paras päivän sisällössä. Kaikki treenit toteutettiin opiskelijavetoisesti toinen toista tukien, omaa osaamista jakaen ja ryhmän kanssa ilon kautta oppien. Ei kuulunut niitä maagisia sanoja: koska lopetetaan.

Minä ylenin tänään ylipelipankiksi. Pelipankki on meidän monissa harjoituksissa se harjoituksen etenemistä ohjaileva henkilö/ryhmä. Pelipankki voi toimia erilaisina harjoitusta tukevana yhteistyöviranomaisena. Näissä viestiliikenneharjoituksissa tehtävänä oli lähinnä toimia hätäkeskuksena ja tykittää keikkoja useille käytössä oleville ensihoitoyksiköille.

Välillä opePasilla oli tylsää. Ei saanut puhua mitään. Treenit etenivät omalla tehokkaalla painollaan. Silloin tylsänä hetkenä oli pakko keksiä jotain sanottavaa, puhelimen tangentti pohjaan ja ääneen tuli ylipelipankki...

Tätä olisin kaivannut tänään. Tämä on ylipelipankin istuin.

Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Baden-Baden_001.jpg

Pisteenä iiin päälle. Jäin tästä toimettomuudesta kiinni. Organisaation johtoryhmä vieraili tunnillamme, oppiminen jatkui omalla painollaan ilman opettajaa ja minä vaan höpöttelin johtajien kanssa.

Minä olen yli-simulaatio-ohjaaja

Tähän viikkoon saakka olen ollut innoissani omassa työssäni. Yksi syy on simulaatio-oppimismenetelmän käyttämisen mahdollisuus toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Simulaatio-ohjaajan tehtävät jotenkin vaan istuu mun ajatusmaailmaan.

Sitten se tapahtui tämän viikon aikana. Nyt taidan olla entistäkin innostuneempi. Meidän omat ensihoitoon suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat yllättivät. He onnistuivat todellisessa kokonaissimulaatiossa - siis ihan oikeasti todellisessa kokonaissimulaatiossa.

1. Yksi ryhmä toteutti ensihoidollisen asian kertausteoriatunnin. Keskusteli oli erittäin innokasta ja asiantuntijuus puheissa oli hyvää luokkaa.
2. Samainen ryhmä toteutti kokonaissimulaation onnettomuuspaikalta ambulanssin kautta ensiapupoliklinikalle. Simulaatio-ohjaajana olivat ko. ryhmän jäsenet.
3. Heti simulaation jälkeen samainen ryhmä vetäisi erinomaisen oppimiskeskustelun. Useista asioista päästii pintaa syvemmälle, henki oli hyvän positiivinen ja tavoitteet täyttyivät.

Opet kuiskuttivat muutaman kerran vinkkejä simulaatio-ohjaajille, mutta vihjeet olivat vihjeitä ja opiskelijat itse tekivät päätökset. No mitä opettajat sitten tekivät simulaation aikana. He vaan olivat yli-simulaatio-ohjaajia...

Allergia on kiva kaveri

Aion blogata ruoasta. Varoitus. Sivusto sisältää tuotesijoittelua. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenään.

Olen allerginen herneelle. Pahimmat oireet kohtauksessa ovat olleet hengitysteiden turpoaminen tukkoon. Tällöin teho-osasto kutsui.


Arvata saattaa, että en syö hernekeittoa. En ole ikinä edes avannut itse hernekeittopurkkia. Armeijassa lääkäri antoi ohjeen, että ota jokaiselle metsäreissulle mukaan omia sikanautapurkkeja. Sinua ei aina muisteta metsässä. Ja näin kävi. Sikanauta on hyvää kamiinan päällä paistettuna näkkileivän kera. Kuvan hernekeittopurkki ei ole syyllinen mihinkään.

Kuvan lähde: http://www.jalostaja.fi/tuotteet/hernekeitot/item/382-jalostaja-reilusti-lihaisa-hernekeitto-435g




Voisi luulla, että ruoka-aineelle allerginen kykenee helposti välttämään allergeenia. Asia ei ole ihan niin. 

Herneen nykyaikaiseen hyödyntämiseen ruokatehtaissa sain ensimmäisen kosketuksen lomareissulla. 

Ihmettelin lieviä oireita ruokailun jälkeen. Syyksi paljastui myöhemmin makkara. Makkarassa oli hernettä. Kyseessä ei ollut kuvan hernejauhoa sisältävä makkara.

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/lihavalmisteet/lenkkimakkarat/1050-6077-hk-uunilenkki



Pääsääntöisesti en uskalla markkinoilla tms. tapahtumissa syödä enää pyttipannua. Usein myyjä ei tiedä mitä pyttipannun pihvi ja/tai lihapulla sisältää. Joissakin valmiissa jauhelihatuotteissa on mukaan sekoitettu hernekuitua tai -proteiinia. Se on vaan eri asia, että kerrotaanko sisältö asiakkaille em. tilanteissa. Valitettavasti sama tiedon pihtaaminen koskee ajoittain 

Kuvan lähde: http://www.hkscanpro.fi/tuotteet/valmiit-ruuat/kypsaet-pihvit-pyoerykaet-mureke-ja-siivet/933-7516-hk-jauhelihapihvi-kypsa

Laiskana en viitsi etsiä kuvaa liha/kanatuotteista, joiden komistukseksi on sivelty valmista marinadia. Arvatkaa onko marinadeissa herneproteiinia? Jos ostan nälkään ensiavuksi kolmioleipää, niin arvatkaa mitä siinä voi olla sisällä? Hernekuituapa hyvinkin.

Lisää kiirehetkiä elämässä. Silloin kun aikoo nautiskella nopeista mikroaterioista, voi vastaan tulla ylläri. 

Harmittaa hieman mikron vieressä nälkäisenä, kun kotona kädessä on tuote, jonka sisältökuvailussa mainitaan herneproteiini.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Tästä meinaa tulla markkinapainotteinen blogi. Talkkunaa melkein maistoin joillakin ruokamessuilla. Jotenkin vahingossa lusikka kädessä tajusin, että suuhun oli menossa hernettä sisältävää tuotetta.

Kuvan lähde: http://www.kauppahalli24.fi/aamiaistuotteet/rant-1kg-talkkunajau
Sisältökuvaus: http://www.laihianmallas.fi/tuotteet/kotitaloudet/rantasen-talkkunajauho

Sitten se viimeisin. Eilen otin pari kolme lusikallista maistiaisena uutta jogurttia. Sellaista sporttista versiota. "Urheilijat kun tykkäävät kovasti proteiinipitoisesta tuotteesta, niin tähän on lisätty herneproteiinia..." Lusikalliset menivät jo. Sitten alettiin odottamaan, että miten käy. Onneksi meni siedätyshoitokerraksi asia. Ei tullut todellisia oireita. Ainoastaan ketutti.


Kuvan lähde: http://www.bioferme.fi/fi/tuotteet?product=148

Ruokabloggaaminen alkoi tänään ja päättyy tähän. Tässä alla hieman allergia-asiaa:

Poliittinen simulaatio

Tässä tulee #vaalit2015 hetkeen sopiva ryöpsähdys. En todellakaan koe olevani mitenkään poliittisesti hurahtanut, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.


Eräältä poliitikolta opittuna esitystavalla esittäen: Minulla on kaksi asiaa.

Asia 1:
Olisivatko puolueiden keulahahmot valmiimpia erilaisiin vaalipaneeleihin ja tentteihin, jos he olisivat treenanneet simulaatiomenetelmän avulla?

• Analyysin kautta esille tämän hetken eniten puhuttavat asiat. Niihin tiukka taustoittaminen ja mielipiteen päättäminen.
• Simulaatioympäristössä luotaisiin avustajien, yleisö, vasta-argumentoijat, toimittajat, kirkkaat valot, kuumuus, häly äänimaisema... avulla tunne todellisesta tilanteesta. Ensin osasimulaatioita eri vaiheista (aloitus, tiukka hetki, keventävä hetki, väittely ja lopetus). Lopuksi kokosimulaatioita. Simulaatioharjoitukset tulisi toteuttaa erilaisissa vireystiloissa (aamu, päivä ja myöhäinen ilta).
• Jokaisen simulaatioharjoituksen jälkeen oppimiskeskustelu (itsearvio, vertaisarvio ja asiantuntija-arvio).

Asia 2:

Vinkki ehdokkaille ja puolueille. Ei Suomea pelasteta haukkumalla edellisiä päättäjiä ja lupaamalla liikoja, jos minut valitsette. Ei kukaan pääse olemaan vallan kahvassa niin kauaa, että itse tehty perusrakenteiden korjaaminen olisi valmis ja sitten voitaisiin tehdä se todellinen tarvehdyttämis taikatemppu.

Ymmärtääkseni talouden ongelmissa on ihan sama perusongelma kuin laihduttamisessa. Ei saa syödä enempää, mitä kulutus on.

Suomi voittaisi heti, kun työelämässä saataisiin aikaan rehellinen henki. Jos ihan jokainen kunnallisessa ja yksityisessä työpaikassa työskentelevä työntekijä ja esimies olisivat kulutuksessa/investoinneissa rehellisiä, niin turha kulutus häviäisiä.

Tällä rehellisyydellä tarkoitan sitä turhaa kuluttamista. Heitetään hyvää, mutta omassa käytössä jo hetken aikaa käytössä olevaa omaisuutta pois. Tehdään hankintoja siksi, että on ollut tapana hankkia tälläisellä tahdilla. Tehdään loppuvuoden turhia investointeja siksi, että meille myönnettiin tälle vuodelle määrärahoja. Jos rahaa ei kuluta, niin sehän tarkoittaa rahojen vähentämistä ensivuonna. 

Kuluttamisen lisäksi tehokkuus varmaan paranisi työelämässä, jos ihan jokaisessa työpaikassa aloitettaisiin motivaatiota estävien esteiden poistaminen. Esimerkiksi organisaation työaikajärjestelmä ehkä tappaa motivaatiota. Työvälineiden toimimattomuus tappaa motivaatiota. Työntekijän osaamisen hyödyntämättömyys tapaa motivaatiota.

UGHH - OLEN PUHUNUT...